12.6.05

Outoja unia

***

Heräsin
oudoista unista
heräsin yön valoon
tyhjyys yllättää, aina tyhjyys,
yllättää, aina
Enkeli
hipaisee tyydytetyn
taivasta, kaipaus havahtuu
iholla

kukaan ei laula niin,
kauniisti kuin, Kohtalo,
kukaan ei laula, niin,
outoja unia, outoja unia

haikeus
kaivertaa kolon
kaipaus valuu täytteeksi
ja palaa tuleksi,
ikävä polkuna

jokainen aamu itkee
jokainen uusi päivä
itkee,

omaa aurinkoaan

***

4 kommenttia:

ill. kirjoitti...

kaunis :)

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos ill. Týtyy taas saada runon ajatukset aluilleen.

ill. kirjoitti...

oi, palaan jatkuvasti lukemaan tätä ja joka kerta siitä saa uutta irti. vähän kuin joku levy joka sitä eri mielentiloissa kuunnellessa muuttaa sanojensa tarkoitusta ja sisältöä tilanteeseen sopivaksi. välillä lohduttava, välillä surkeuden malliesimerkki, välillä haikea ja kipeä ja sitten rakkaudentunnustus. ^^

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos ill., jotkut näistä ovat itsellenikin mukavia uudelleen luettuina, toiset taas eivät. Runoilu on minulle pitkästä aikaa uusi kokemus, jotenkin aivojen möykyt avautuivat paremmin silloin puberteetissä, nyt kirjoittaa enemmän älyllä kuin tunteella. Poika, joka kirjoittaa loistavaa rock-lyriikkaa (ja musiikkia siihen myös ja sitten vielä itse sen laulaa:), aina haukuskelee siitä, mutta minkäs teet...