31.8.06

Yömerellä

Yö nielaisi päivän.
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin

Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.

Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.

Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni

Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa


(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)

24.8.06

Määrävälein

Määrävälein
omilla saroillaan
muhevassa mullassa
vihreät versot nousevat
toiveikkaissa suorissa riveissä
seuraavat taipuisin kauloin aamusta iltaan
Apollon aurinkoa, valon sokaisemin silmin
ja illasta aamuun, kuiskii
Dionysoksen yö

Hento vehreys heiluu tuulien mukana
etelän, suoloisen ikuisen kasvun tuoksun
idän, toiveikkaan hopeahehkuisen aamunkajon
lännen, väsyneenpunaisen iltaruskon
pohjoisen, jään väristävän viiman

virvoittavat sateet hyväilevät lempeästi
raskaat rakeet iskevät korjaamattomia koloja
ukkosmyrskyt painavat lehtiä maahan

Poimijan kädestä
kiiltäväkylkiset,
myydään eniten tarjoaville
rupiset,
viedään sikojen kaukaloon
vammautuneet,
piilotetaan kompostikasoihin


Syksyinen myllätty maa peittää
tyhjäksi imetyt siemenet
äes möyhentää kuokkijoiden jäljet
ja kesantoniittyjen kukat,
nousevat uudessa keväässä
ravitsemaan mullan
omalla elämällään


(Runotorstain antologiaan 24.8.2006. Aiheenituna 14. haasteessa on perunamainen kuva Ameriikan maalta.)

23.8.06

Rakastan Sinua

Rakastan Sinua kuin viimeistä päivää.
Niin kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
ja muistan
unieni elämän huudon
ja pääni puristuksen
ja hengityksen hurman
Niin minä Sinua rakastan

ja rakkaus tuoksuu kuin kevät
tuoksuu, tuoksuu kuin
kaadettu kesäheinä
katkaistu koivunoksa
vaoille kynnetty kukkaniitty
sateinen kallion sammalkylki
makeansuolainen merituuli

kasteena huulilla
ja kaneliomena, maahan pudonnut,
haljenneena hämmästyksestä
kypsät kyljet ryppyisinä Rakastan

kurkien huutoa syksyisillä soilla
ja joutsenen laulua.
Niin minä Sinua rakastan
lepattavalla liekillä.

Rakastan, niin kuin aina

Innostuin taas kokeilemaan Leevin google-runokonetta. Compiled 8/23/2006 8:21:15 AM GMT Leevi Lehdon Google Poems-koneella

***

Niin kauan, kuin saan
vain sinua, sinua rakastan
sinua ajatuksissani rakastan sinua
katseissani rakastan sinua kun olet kanssani
rakastan sinua

sen sinä sait aikaan.
Nyt kyyneleet poskilleni tuli, kun näin sinut,
niin sydämeni suli. Sinä saat silmäni loistamaan
ja suuni toistamaan:
rakastan sinua.

On kiva kun kielesi käy
minun suussa. Minulle ei merkitse muu
kuin rakkaus, koska olet
niin kuuma pakkaus
rakastan sinua niin että en unta saa, ...

Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan että ne auki
minä sanon sen kaikille:
minä rakastan sinua.

Teinkö 1972 jotain väärin?
Vai oliko niin tarkoitettu?
samalla tavalla kuin ennenkin,
mutta en silti pysty antamaan anteeksi. Miksi
rakastan sinua vielä

en koskaan
halua luopua sinusta, rakastan sinua niin
etten näe pimeyttä enää kuin pienissä määrin
että pääni tuntuu hajoavan
rakastan sinua niin

Minulla on
kärsivällisyyttä enemmän
kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin
opettaa sinuakin olemaan kärsivällinen.
rakastan sinua niin valtavasti

Niin kuin haaksirikkoutunut
vihaa merta, tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa
odottamattomia vieraita
rakastan sinua niin paljon

Vai pitääkö hlö, Minä,
niin paljon omasta reaktiostaan,
kun tapaa henkilön, Sinä, että sanoo lauseen yksi
ja itse asiassa siis sanoo:
Minä rakastan omaani...

{ Minäkin rakastan sinua todella paljon ja oli erittäin ihanaa
kun kirjoitit minulle suloisen runon. Ilta oli silti kiva ja nautin seurastasi
niin kuin aina. }

22.8.06

Hiljainen onni

***

Katujen leikit.
Ilo karjuu mukaansa.
Onni on hiljaa

***

(Runotorstain antologiaan 17.8.2006. Aiheeksi tarjoituista sanoista valitsin onnellisuuden.

3.8.06

Perille

Matkalla perille
paljaat jalat, pehmeinä,
astuivat pienille teräville kiville
lempeä henkäys
puhalsi kivun pois
pujotti jalkoihin
kiiltävät kengät

koristeltu pienillä sydämillä
punaisilla suloisilla kukilla
nauhat sidottu
lämpimillä suudelmilla
ja pohjat vahvistettu
voimattomalla sydänverellä
kovaa tietä vastaan.

Tie perille
vilisee jalkojen alla, tuulissa
sinikellot soutavat
tuomet tuoksuvat
horsmat huojuvat
korskeat koiranputket
ja hyvin hoidetut takiaiset.
Vehreää. Ruskeaa. Valkoista.
Maisemat liukuvat ohi

pehmeiden metsäpolkujen
kuumien hiekkateiden
kylmien kivikatujen
laveiden asfalttiteiden.

Kivet raapivat sileät pohjat
lika laskeutuu verkoksi
pienille sydämille
punaiset kukat karisevat.

Ja pohjat,
kuluvat puhki.
Suudellut solmut kirpoavat.
Paljaat jalat, kovettuneina,
astuvat pienille teräville kiville.
Matkalla perille. Perille.

(Runotorstain antologiaan 3.8.2006. Aiheena on matka)