30.11.06

Peilipeli

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen

aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat

ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä

Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta

27.11.06

Lastenkutsut

(Kirjoitettu Kiekun ja Kaikun hengessä)

Edessä on juhlat suurekkaat
Äiti hankkii vaatteet kuosikkaat
”Muuten lähdetä ei töllistä
Sehän on niin häpeällistä”

Juhlija on neljän ikäinen
Tomera ja suuriälyinen
Toiveikkaina silmät kiiltävät
Lahjat edessään kun siintävät

Odotukset suuret vellovat
Paketeista kuuluu kolinat
”Lahjat auki heti revinkin
Niistä ovella jo kiittelin!”

Juhlat riemukkaasti remutaan
Riehutaan ja lauluin kemutaan
Pelkästään kai äidin iloksi
Vaatteet tehdään sottaisemmiksi

Äidit huolekkaina seuraavat
Miten lapsensa noin peuhaavat
”Eivät huonommilta näyttäne
Kieltä ärtyisästi käyttäne?”

Isät viinakaapin löytävät
Joukolla he sinne töytäävät
”Kuule, Kulta, sinä ajanet
lakipykälät on kiukkuiset!”

Isillä on autot kulkevat
Hellät vaimot, silmiin sopivat
Silti silmät sivuun vilkuttaa
Iloisesti puntit kilkuttaa

Mummut innostuvat kehuihin
Kirkasta kun kaatuu mehuihin
Miniätkin saavat kehuja:
”Eivät pussaa vieraan jehuja!”

Ukit kyhjöttävät nurkissaan
Hyvät viskit jäissä purkissaan
”Sitä tarvitaankin kovasti
Istuaksemme kuin rovasti!”

Viimein riemujuhlat loppuvat
Kengät kilvan tiellä kopsuvat
Prinsessat ja Prinssit lastataan
Auton perään tuoliin tuutumaan

Hiljainen on tupa Pauhalan
Juhlaväki löytää Uinulan
Äiti vielä isää viekoittaa
Toiveikkaasti tälle kuiskuttaa:

”Lasta lisää yks tai parittain
Riemuamme siten monistain
Ilon amme ovat lapsoset
Ilonamme vaikka kaksoset!”

21.11.06

Valkoinen laulu

Valkoinen,
valkoisine,
valkoisen
valkoista
valkoisena.

Valkoisissa,
valkoisesta
valkoiseen.
Valkoisen
valkoista.

Valkoisin
valkoiseksi,
valkoisella.
Valkoisetta?
Valkoiselta?

Valkoiselle!

Inspiraatio tälle valkoiselle runolle ja kuvalle tuli Runotorstaista (25. haaste) ja Valokuvatorstaista, joissa molemmissa on tämän viikon täkysanana "valkoinen".

3.10.06

Hymni kapinalliselle

Hei! Mikä äänesi vei?
Kapinallinen.
Samettihousuinen laulaja
lauloit kovaa
sydämellä ja hellästi
huiviharteille
kirkkain sinisin silmin,
rakkaudelle.
Ja hymnejä Ikuisuuden,
Vapahtamisen ja Veljeyden.
Ja Vapaudelle.
Tiet kutsuivat vaativin äänin

Hei, mikä sielusi vei?
Samettihousuinen laiskuri
kovat kaulukset
vinoviivainen solmio
liituraitaiset kalterit
ja lähiön aidattu aurinkopiha.
Kuuntelit ääniä
hitaasti hiljentyviä,
ja vilkuilit hätääntyneesti
kaikkiin suuntiin,
utuun liukuivat kaukana
siintävät, siniset vaarat.
Ja lasihelmesi
pujotit perintöketjuun

hei mikä elämän vei
kapinallinen
kulunein samettihousuin
kuhmuisin otsin
ja sumuisin silmin
katsot taaksesi
pölystä laskevaa tietä

(Runotorstain antologiaan 28.9.2006. Aiheena 19. haasteessa on kapina, vallankumous.)

14.9.06

Valkoiset liljat

niin kysyvin silmin
istuin tuoksuvalle nurmelle
ja tuuli puhalsi ylitseni
kuiskien, kuiskien

niin valkoiset pilvet
niin hehkuvat purjeet
Katso

jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat

(Runotorstain antologiaan 14.9.2006. Aiheena 17. haasteessa on Mamba, Valokuvia.)

31.8.06

Yömerellä

Yö nielaisi päivän.
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin

Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.

Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.

Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni

Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa


(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)

24.8.06

Määrävälein

Määrävälein
omilla saroillaan
muhevassa mullassa
vihreät versot nousevat
toiveikkaissa suorissa riveissä
seuraavat taipuisin kauloin aamusta iltaan
Apollon aurinkoa, valon sokaisemin silmin
ja illasta aamuun, kuiskii
Dionysoksen yö

Hento vehreys heiluu tuulien mukana
etelän, suoloisen ikuisen kasvun tuoksun
idän, toiveikkaan hopeahehkuisen aamunkajon
lännen, väsyneenpunaisen iltaruskon
pohjoisen, jään väristävän viiman

virvoittavat sateet hyväilevät lempeästi
raskaat rakeet iskevät korjaamattomia koloja
ukkosmyrskyt painavat lehtiä maahan

Poimijan kädestä
kiiltäväkylkiset,
myydään eniten tarjoaville
rupiset,
viedään sikojen kaukaloon
vammautuneet,
piilotetaan kompostikasoihin


Syksyinen myllätty maa peittää
tyhjäksi imetyt siemenet
äes möyhentää kuokkijoiden jäljet
ja kesantoniittyjen kukat,
nousevat uudessa keväässä
ravitsemaan mullan
omalla elämällään


(Runotorstain antologiaan 24.8.2006. Aiheenituna 14. haasteessa on perunamainen kuva Ameriikan maalta.)

23.8.06

Rakastan Sinua

Rakastan Sinua kuin viimeistä päivää.
Niin kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
ja muistan
unieni elämän huudon
ja pääni puristuksen
ja hengityksen hurman
Niin minä Sinua rakastan

ja rakkaus tuoksuu kuin kevät
tuoksuu, tuoksuu kuin
kaadettu kesäheinä
katkaistu koivunoksa
vaoille kynnetty kukkaniitty
sateinen kallion sammalkylki
makeansuolainen merituuli

kasteena huulilla
ja kaneliomena, maahan pudonnut,
haljenneena hämmästyksestä
kypsät kyljet ryppyisinä Rakastan

kurkien huutoa syksyisillä soilla
ja joutsenen laulua.
Niin minä Sinua rakastan
lepattavalla liekillä.

Rakastan, niin kuin aina

Innostuin taas kokeilemaan Leevin google-runokonetta. Compiled 8/23/2006 8:21:15 AM GMT Leevi Lehdon Google Poems-koneella

***

Niin kauan, kuin saan
vain sinua, sinua rakastan
sinua ajatuksissani rakastan sinua
katseissani rakastan sinua kun olet kanssani
rakastan sinua

sen sinä sait aikaan.
Nyt kyyneleet poskilleni tuli, kun näin sinut,
niin sydämeni suli. Sinä saat silmäni loistamaan
ja suuni toistamaan:
rakastan sinua.

On kiva kun kielesi käy
minun suussa. Minulle ei merkitse muu
kuin rakkaus, koska olet
niin kuuma pakkaus
rakastan sinua niin että en unta saa, ...

Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan että ne auki
minä sanon sen kaikille:
minä rakastan sinua.

Teinkö 1972 jotain väärin?
Vai oliko niin tarkoitettu?
samalla tavalla kuin ennenkin,
mutta en silti pysty antamaan anteeksi. Miksi
rakastan sinua vielä

en koskaan
halua luopua sinusta, rakastan sinua niin
etten näe pimeyttä enää kuin pienissä määrin
että pääni tuntuu hajoavan
rakastan sinua niin

Minulla on
kärsivällisyyttä enemmän
kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin
opettaa sinuakin olemaan kärsivällinen.
rakastan sinua niin valtavasti

Niin kuin haaksirikkoutunut
vihaa merta, tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa
odottamattomia vieraita
rakastan sinua niin paljon

Vai pitääkö hlö, Minä,
niin paljon omasta reaktiostaan,
kun tapaa henkilön, Sinä, että sanoo lauseen yksi
ja itse asiassa siis sanoo:
Minä rakastan omaani...

{ Minäkin rakastan sinua todella paljon ja oli erittäin ihanaa
kun kirjoitit minulle suloisen runon. Ilta oli silti kiva ja nautin seurastasi
niin kuin aina. }

22.8.06

Hiljainen onni

***

Katujen leikit.
Ilo karjuu mukaansa.
Onni on hiljaa

***

(Runotorstain antologiaan 17.8.2006. Aiheeksi tarjoituista sanoista valitsin onnellisuuden.

3.8.06

Perille

Matkalla perille
paljaat jalat, pehmeinä,
astuivat pienille teräville kiville
lempeä henkäys
puhalsi kivun pois
pujotti jalkoihin
kiiltävät kengät

koristeltu pienillä sydämillä
punaisilla suloisilla kukilla
nauhat sidottu
lämpimillä suudelmilla
ja pohjat vahvistettu
voimattomalla sydänverellä
kovaa tietä vastaan.

Tie perille
vilisee jalkojen alla, tuulissa
sinikellot soutavat
tuomet tuoksuvat
horsmat huojuvat
korskeat koiranputket
ja hyvin hoidetut takiaiset.
Vehreää. Ruskeaa. Valkoista.
Maisemat liukuvat ohi

pehmeiden metsäpolkujen
kuumien hiekkateiden
kylmien kivikatujen
laveiden asfalttiteiden.

Kivet raapivat sileät pohjat
lika laskeutuu verkoksi
pienille sydämille
punaiset kukat karisevat.

Ja pohjat,
kuluvat puhki.
Suudellut solmut kirpoavat.
Paljaat jalat, kovettuneina,
astuvat pienille teräville kiville.
Matkalla perille. Perille.

(Runotorstain antologiaan 3.8.2006. Aiheena on matka)

31.7.06

Unileikki

Illalla haluna leikki
unet ihanat salaa
taas mieleen palaa.
Kasvoilla toiveikas meikki

Unet kohtalon valaa

Harmaassa aamussa on
illasta jäljellä uni
ei ollut valittuni
Puck, Oberon

(P. Mustapäätä (Selitys kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka, vuodelta 1947) mukaillen. Runotorstain antologiaan 27.7.2006. Aiheena on leikki)

6.7.06

Varpaat

Sitten
eräänä iltana, seisoit tiililattialla
olohuoneessa lähiön tiilisessä rivitalossa,
sanoit arkisella, tasaisella äänellä: Kuule,
sanoit, kuule mennäänkö sänkyyn
ja rakastellaan?
Sanoit ja minä kuulin sen
arkisella kuulolla.
Taittelimme vaatteemme huolella
tuolin selkänojalle tai vaatekaappiin
peiliovien taakse
tavallisille paikoilleen
omiin kaappeihimme.
Lattia oli viileä, viileä
tiililattiamme ja jalkasi
tarvitsivat lämpimät sukat.
Kauniit jalkasi,
joita olin suudellut lämpimiksi,
paljaat hoikat varpaasi, jokaisen erikseen
lämpimäksi kylmässä yksiössä
puutalossa Pinninkadulla, vesi jäätyi
ikkunan alla. Vaatteet viskelty
lattialaudoille, paljaat suloiset
varpaasi suutelin lämpimiksi
paljaalla patjalla alastomana.
Kävelen siitä ohi usein, lämpimänkeltaisten
puuseinien tilalla harmaat
korkeat betoniseinät ja kyltti:
Varo putoavaa jäätä.

(Runotorstain antologiaan 6.7.2006. Aiheena on muutos)

30.6.06

Jumalan aamu (2. versio)

Nouse,
Abdulrahman, Jumalan orja

yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin

Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?

Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa

puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa

äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia

Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun

(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.)

29.6.06

Jumalan aamu

nouse,
Abdulrahman,
Jumalan orja

yön sylistä
valkoinen lanka
kutsuu uskovaa
rukouksiin

Hipaisitko tuoksuvaa
ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa
pesua?

minareeteista
kutsuvat jo
viettelevät huudot
hiljaisuudessa

puhtaat
lumenvalkoiset
ihokkaat odottavat
uskojaa

äänet kaipaavat
uhreja, unet
neitsyen puhtaat,
paratiisia

Jumalan Orja
Abdulrahman,
Nouse

Jumalasi aamuun

(Runotorstain antologiaan 29.6.2006.)
Muita täällä julkaistuja aamurunojani: Aamu, Hunajakaste, yölinnut, Outoja unia, Hiljaisuus, Peilissä, Talviaamu.

22.6.06

Hedelmäuni

mä havahduin uneen

kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa

ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin

ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta

viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto

heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi

tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa

(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)

19.6.06

kädet

kun hän ojensi käsiään
iho heleää samettia
ja tavoitteli taivasta
ja kosketti kaikkia tähtiä
ja sileät sormet hipaisivat
jokaista toivetta

kun kädet ristissä rinnalla
iho himmeää pellavaa
ja sormissa tuhannet hyväilyt
ja muistot sormien päissä
ja hipaistut toiveet
taiottu unikseni

kun edessä ikuinen maisema
käsin koskematon
ja tyynet kädet hipaisevat
Luojansa kasvoja

(Myöhässä Runotorstain antologiaan 15.6.2006.
PS. korjasin vähän jälkeenpäin, kun oli jäänyt verbivirhe)

9.6.06

Kommettiystävällinen blogi

Olin vahingossa ja suuressa epäviisaudessani estänyt kommentoinnin tässä blogissa. Varmaan sadat kommentit ovat näin jääneet julkaisematta. Pyydän anteeksi.

Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.

Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.

8.6.06

pyöreät pyörät pyörivät

pyöreä pyörä pyörii

hiekkaisella tiellä
korkeat horsmat vilistävät ohi
keltavihreät koiranputket
huojuvat suvituulessa
rippakoivujen viileät
varjot nurmella
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
kiiltävien mäntyjen rungoista
punaisen tuvan
avoimeen ikkunaan

pyöreä pyörä pyörii

kuumalla asfaltipihalla
ohi vilistävät autojen
naarmuttomat kirkkaat kyljet
roskapöntöt, kolhitut
kannet avoimina,
harmaassa betoniseinässä
tervehdys: ”haista vittu”
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
korkeiden talojen kuilusssa
ylös avoimeen ikkunaan

nauruissa sama sointi,
toivorikas
pyöreät pyörät pyörivät
suloisessa elämänsuvessa

(Runotorstain antologiaan 8.6.2006)

7.6.06

Minä

ihmiset
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja

maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä

Ei kukaan jaksa molempia

(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))

1.4.06

Kuluttajan kuolema

mainokset iskevät suoneen
josta vuotaa
mahla
optioiden rahoittaja
savuisten salonkien kiillottaja
nöyränä näkymätön
kuluttajan
kuolema ei
tarvitse kirkuvia mainoksia

31.3.06

Aamu

aamu
kirkastuu jo
valkaisee yön unet

päivään nouseva aurinko
ei sulata
sielua

29.3.06

Hunajakaste

***

Otan yön syliin
hyväilen siihen hymyn
joka unelmoi

Suutelen silmiin
tähtien pilkkeet, korviin
kuiskin kiihkoni

Aamun huulille
hipaisen suudelmien
hunajakasteen

päivä pyyhkii sen pois

***

28.3.06

Lumenvalkoiset

Ja valtaistuimilta
kiirivät
äänet,
rikkovat hiljaisuuden

pellavaiset
lumenvalkoiset
ihokkaat

kupeilla
taivaan avaimet
Äänet huutavat
alttareita

unet,
neitsyen puhtaat,
uhreja

8.3.06

Muistatko miksi

Hiljaisilla haudoilla leijuu
usvaa,
ajan savut murtuneilla
jäljillä
kivirivit, niissä ei lue: nuoruus,
sinut on murhattu

Siinä kaiken sisässä lepäävät
näyttämöidensä raunioilla
kaikkensa sanoneina riveittäin
syitä ymmärtämättömät

Kävelen vapauteen, jäsenissä
pelon kiitollisuus,
aikakauden yli hyväilen
nuoria kasvoja kuin
peilissä

Muistatko, miksi?

2.2.06

Unta

näin levottoman unen

näin unessani rauhatonta unta
kuljin rantahiekassa
enkä jättänyt askelten jälkiä
aaltojen hyväiltäväksi
hengitin syvään,
eikä hengitykseni huurtunut
jäisessä ilmassa
nostin katseeni
eikä kukaan katsonut silmiini houkuttavasti
hymyilin kutsuvasti
ja peili vastasi hymyyni

näin levottoman unen
josta heräsin unessani