3.10.06

Hymni kapinalliselle

Hei! Mikä äänesi vei?
Kapinallinen.
Samettihousuinen laulaja
lauloit kovaa
sydämellä ja hellästi
huiviharteille
kirkkain sinisin silmin,
rakkaudelle.
Ja hymnejä Ikuisuuden,
Vapahtamisen ja Veljeyden.
Ja Vapaudelle.
Tiet kutsuivat vaativin äänin

Hei, mikä sielusi vei?
Samettihousuinen laiskuri
kovat kaulukset
vinoviivainen solmio
liituraitaiset kalterit
ja lähiön aidattu aurinkopiha.
Kuuntelit ääniä
hitaasti hiljentyviä,
ja vilkuilit hätääntyneesti
kaikkiin suuntiin,
utuun liukuivat kaukana
siintävät, siniset vaarat.
Ja lasihelmesi
pujotit perintöketjuun

hei mikä elämän vei
kapinallinen
kulunein samettihousuin
kuhmuisin otsin
ja sumuisin silmin
katsot taaksesi
pölystä laskevaa tietä

(Runotorstain antologiaan 28.9.2006. Aiheena 19. haasteessa on kapina, vallankumous.)

2 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Laululiikkeen kapinalliselle laulu idealismin menetyksestä. Jotain koskettavaa ja hyvin surullista tässä runossa on. Äänen, sielun ja elämän rinnastaminen toimii, samoin samettihousujen muuntuva kuva. Sana huiviharteille saa minut mietteliääksi. Ensin epäilin kirjoitusvirhettä (po. huivi harteilla), mutta taitaidatkin tarkoittaa huivihartiaista kuulijaa. Jokin siinä tökkäisee, mutta ehkä vain minun korvaani.

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommentista, Tui.

Olet oikeassa siinä huiviharre-jutussa. Jos muistat Aulikki Oksasta laulamassa huivi harteilla niin siinä on kuva tästä. Hän ei suinkaan ollut ainoa kukkahuivinen sinisilmä:) Olisi pitänyt vielä ajatella sitä uudestaan, mutta kun ei ole aikaa. Minulla oli siinä myös "huiviharteiselle", mutta siinä tuntui olevan yksi tavu liikaa siihen kohtaan ja muutenkin tökki. En ollut itsekään siihen sitten edes lopulta oikein tyytyväinen.