22.6.06

Hedelmäuni

mä havahduin uneen

kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa

ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin

ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta

viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto

heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi

tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa

(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)

13 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Tarvitseeko runo johdannoksi tuota ensimmäistä uni-säettä? Minusta tämä toimii vahvana muistona ilman sitäkin. Viileän kivijalan varjossa sekä auringon lämmittämän mullan sekä tomaatin voi melkein haistaa, tomaatin maun muistaa, tuntea valon ja varjon leikin pensaiden alla.

Hanhensulka kirjoitti...

Ei tarvitse, tarkoitin sen ensin otsikoksi ja olisi sitten pitänyt poistaa. Harmittaa jotkut sanavalinnat, mutta kun ei oo aikaa.

kukkis kirjoitti...

Aikuisen tulkinta lapsen kokemuksesta? Uni-säkeestä olen kyllä samaa mieltä Tuin kanssa. Hengästyttävä runo ja kuvastoltaan upean kesäinen (sanon näin, koska olen loppuun asti ja ehdottomasti kesäihminen).

Hanhensulka kirjoitti...

Aikuisena sitä nyt maailmaa katselee;) Mutta ei ollut tarkoitus olla muisteluruno. Symbolirakenne ei ehkä sitten oikein auennut. Täytyy parantaa tulevaisuudessa.

Tui kirjoitti...

Kyllä runosta eri tasoja voi lukea, tomaatti ja sen syömiskokemus aukeavat isommiksi asioiksi kuin pelkkä tomaatin puraisu. Ohi mateleva vesi liittyy samaan. Mutta hyvää tekstiähän voi aina lukea monilla tasoilla, ilmeisellä pintatasolla ja symbolisella. Niin tässäkin. Jos valittelet kiirettä, niin muista, että osallistumisaika on viikko :)

Kirsti kirjoitti...

Tää oli hieno, tuli jotkin omat lapsuuskokemukset mieleen. Hyvä toi sammakonkutu, se varmaan tulee nyt mieleen kun seuraavan kerran haukkaan tomaattia.

SusuPetal kirjoitti...

Mielenkiintoinen runo avautuu eri lukijoille monin eri tavoin. Se on hyvä, mielestäni. Tämä runo oli mielenkiintoinen ja minulle se avautui eroottisena kuvauksena, jaa, mistäköhän, ihan mistä vaan -ensi suudelma, rakkaus, yhdyntä, masturbaatio.

Hanhensulka kirjoitti...

Naama punaisena ja mielihyvän mairea hymy huulilla näitä teidän kommentteja luen.

Tietysti runo täytyy yrittää valmiiksi aamupäivän aikana, mikäli mahdollista. Mieluimmin heti kahdeksan jälkeen niin kuin nopeimmat näyttävät aikaasaavan:) Harmitti, kun ei tehtävää annettu jo puolenyön jälkeen, olisi ehtinyt hautua yön yli unien seassa.

Jos näin käy, Kirsti, niin "runoilija" on tietysti ikionnellinen.

Ah, SusuPetal, niinpä onkin, ja ketjua voisi vielä tuostakin jatkaa;)

Tui kirjoitti...

Laitetaanpa toive korvan taakse. EIhän se ole ongelma eikä mikään julkaista aihetta heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen. Haastelen Marian kanssa.

taikkari kirjoitti...

Sanoilla maalaamista, voimakkaita värejä. Joskus runo on kuin kuva. Niin kuin tässä

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommentista, toivottavasti ei uniini tule liian häiritsevinä oman torstairunosi luumunpunaiset ja aina vain märemmät huulet. Tai tarkemmin ajateltuna, toivottavasti tulevat.

suojakänni kirjoitti...

Luulin jo kommentoineeni suurena hedelmän- ja vihannansyöjänä tätä vahvaa, ihanaa ja kuumaa runoa. En kai ole sitten.

Tomaatissa muuten maistuu kovasti umami, tuo mystinen viides maku. Siltä runokin minusta maistui.

Hanhensulka kirjoitti...

suojakänni, kiitos kommentista. Mielestäni maku ja siitä puhuminen osoittavat hyvin dualistisen maailman todellisen olemassaolon. Makunystyrät aistivat tiettyjä perusasioita (jotka voivat sisältää umami'n ja jopa metallisen maun), mutta jonkin asian "maku" maistelijalle on selvästi näistä täysin irrallinen asia. Nimimerkkisi tuo mieleen sen, että viinien maiskuttelussa tämä dualismi tulee hyvin esille, viiniasiantuntija maistaa makuja tai tuntemuksia (sensation), joita me tavalliset viinin ryystäjät voimme vain ihmetellä. Voi tietysti olla, että nämä asiantuntijat vain koketeeraavat hyvällä maullaan (niin kuin ehkä muidenkin "makujen" asiantuntijat, runoillakin on hyvä ja huono makunsa:) vähän ehkä elitismin makuisesti.