30.11.06

Peilipeli

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen

aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat

ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä

Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta

7 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Peili on lahjomaton, luotettava, suora ja jopa ystävä, kun hyväksyy rehellisyyden.
Onneksi tulemme harvoin valmiiksi.
Hyvin rakennettu runo, tykkäsin.

sikuri 3 kirjoitti...

Niin, illalla me jo alamme muistuttaa heijastustamme, vai . . ?
Hienosti kokoonpantu elämän kulku. "Naamiottomat vastaukset" - totuus

Allyalias kirjoitti...

Minä tykkäsin tästä runosta. Totuutta on aika hankala katsoa silmästä silmään.

sirpa kirjoitti...

"totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat"

ironiaa. satiiria. pastissia. kritiikkiä. upottavaa. osuvaa. löytävää. ahdistavaa, mutta henkeä, antavaa.

kukkis kirjoitti...

Upea runo! Löi minut ällikällä, käänsi ajatukseni päälaelleen. En osaa edes juuri nyt tarkemmin analysoida tai miettiä, mistä pidin eniten. Taidokasta sanankäyttöä. Kiitos!

Tui kirjoitti...

Nuo "naamiottomat vastaukset" tuntuvat totuuden paikalta, vaikka ne vain välähtävät peilissä.

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista. Olen juuri heräämässä talviunesta niin kuin karhu: nälkäisenä ja otsa syvillä kurtuilla!