25.5.07

Yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

Hyväilen kitaraani
se osaa joskus itkeä ilosta
joskus surusta,
ja löydän sointujen sarjan
joka särähtää somasti korvissani
ja siihen sopivien nuottien rivin
kaikki 12 tahtia tihkuvat
salaa sormieni päistä
sisältä syntyneinä

myöhemmin,
taskusoittimeni shuffle valitsee
haikean kappaleen, Claptonia!
ja ihmettelen
miten hän oli osannut kopioida
sormistani äsken syntyneet rivit
lähes nuotti nuotilta
jo monta vuotta sitten

tuijotamme ihmetyksestä haikeina
terassilta hämärtyvään kesäiltaan
ja ajattelemme menetettyjä rojalteja:

minä,
hyvin kiillotettu fenderini,
ja yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

kaikki yhtä yllättyneinä


***
Runotorstain inspiroima, 48. haaste, inspiraationaiheena numero yksi. Taas siunatun elämäni tarina:) Inspiraatiota antoi myös virtuaaliystäväni, Loistavan puhalluksen Prosperon kitararuno elokuulta 2005 (Runoja). HUOM: kello 1113: Tiivistin tätä Tiivin kommentin yllyttämänä ja poistin toistensa kanssa riidelleet synty-sanat ensimmäisestä säkeistöstä. Ja sitten kello 1424 korjasin lisää, tästä on tulossa kierre ellen keskeytä sitä nyt.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäisellä säkeistöllä liikaa painolastia, säkeitä. Syntymiseen liittyvät synty-sanat kiemurtelevat ja törmäävät toisiinsa. Loppu onkin kepeämpää, ilmaa välissä, ei riitasointuja!

Hanhensulka kirjoitti...

kiitos kommentista, tiivi, katson uudestaan ja yritän vaikka tiivistää jossakin vaiheessa, nyt tämä tuli lähes suoraan päästä näppäimistölle ilman sen kummempia viilauksia:)

Anonyymi kirjoitti...

*Hih* No jo! Olitpa nopea. Mielestäni alku toimii nyt jo paremmin. Tosin vertailukohdekin olisi hyvä nähdä samalla, paitsi nyt vielä on tuoreessa muistissa edellinen versio.

ewa kirjoitti...

Hmm. Runo on hyvä, mutta silti vieläkin - en korostaisi ensimmäisessä kappaleessa tuota yhden sointujen sarjan - pelkkä sointujen sarjan riittäisi enkä myöskään yhtä claptonin kohdalla, pelkkä Claptonin elämää suurempi haamu riittäisi - muutoin pidän tästä runosta. Osaat kirjoittaa mielenkiintoista tekstiä.

Allyalias kirjoitti...

Voi h*tsit! Meniköhän aikaisempi kommenttini hukkaan? Niin, minusta runo näyttää hyvältä nyt. En nähnyt kyllä sitä aikaisempaa versiota.

Runossa on mielenkiintoinen tarina ja ihmeen tuntua. Tykkäsin tästä.

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos taas kommenteista. Teltantekijä annoit hyvät ohjeet. Laitoin ne ykköset sinne mukaan lähinnä Runotorstain takia ja ajattelin niiden lisäävän tähän vähän komiikkaa. Jäisihän tuolle viimeiselle riville vielä niiden poiston jälkeen lähes oikea sana. Nimenkin voisi kirjoittaa vaikkapa "Yhtä yllättyneinä". Mietitään.

Allyalias, näyttää menneen kommenttisi hukkaan. Kiitos tästä säilyneestäkin. Runo oli hetken huumassa yhteenpantuja sanoja, jotka tulivat kesäisenlämpöisestä yöstä, vaikka ei täällä vielä täysi kesä ole ja pitkän helluntaiviikonlopun lämpötilat näyttävät putoavan kohti kymmentä. Tosin eilen jo näin ensimmäiset tervapääskyt, joten kohta ollaan kai oikeassa kesässä. Nyt käy ukkonen ja sataa kaatamalla, ei ole asiaa terassille edes ilman kitaraa.

Leonoora kirjoitti...

Ajattelussa käy joskus samalla tavalla. Luulee löytäneensä aivan erinomaisen näkökulman, aiheen tai tavan sanoa, ja kas kohta luetkin sen jostakin muualta!
Kyllä tässä ammattikirjoittajan jälki näkyy? Numero yksi on piilotettu rivien väliin!

Hanhensulka kirjoitti...

Mukava kun kommentoit, leonoora.

Näinhän sitä helposti käy, kaikki mitä ajattelee on varmuudella ajateltu jo jossakin muualla. Einstein ei ehkä joutunut näin toteamaan omasta ajattelustaan, tai Newton jne. Kirjailijan häiriöklinikalla turhan päitten arvostelin kiivaasti Kirstin hyvää runoa tästä samasta aiheesta, itse keksitty se tietysti oli. Ajattelun samankaltaisuus on sekä jossakin määrin lohdullinen että häiritsevä ajatusmalli.

Ehkä musiikin suhteen jollakin Mozartilla tai Bachilla, jopa Sibeliuksella, oli helpompaa, kun musiikkia oli kirjoitettu vasta vähänlaisesti. Nyt tuhannet viihdemuusikot ovat kirjoittaneet musiikkia kuin liukuhihnalta viimeisten sadan vuoden aikana. Itseasiassa meistä kuka tahansa voi sitä kirjoittaa ja saa jopa julkaistua, jos osaa esiintyä ja jos haluaa, vaikka youTubella, jos ei muualle pääse.

Siellähän se yksi on rivien välissä, turhaan osoittelin sormellani, niin kuin tuo teltantekijäkin jo sanoi:) Ammattikirjoittamisesta ei ole häivettäkään tällä blogilla.