15.6.07

Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa
kuulen hengityksesi
huokauksina
sen tahdeissa puhuvat
ajatuksesi, salaa
kuiskaan rakkauteni, vain
henkäys ihollesi
hiljaisuudessa

huokaistu ajatuskin
kuin myrskytuuli

Runotorstain inspiroima taas, 51. haaste, teemasanana "ääni".

9 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Ihana! Varsinkin viimeiset säkeet "huokaistu ajatuskin / kuin myrskytuuli". Todella kaunista.

SusuPetal kirjoitti...

Todellakin, tuo viimeinen säe, vau!

Hanhensulka kirjoitti...

Huh, kiitos. Oikein punastuu ja tarkastaa, että parta kasvaa vielä:)

Allyalias kirjoitti...

Kaunis runo! Täynnä tunnelatausta. Yhdyn muihin tuon viimeisen säeparin suhteen. Wau!!!

Hanhensulka kirjoitti...

Kirjoittajankin lataus oli näköjään kova. Hyvä etteivät menneet palapelin osat hajalle latauksen voimasta, ja kirjoitussulka ylikierroksille:)

teltta keskellä merta kirjoitti...

Ajatuksella on rakkaudessa voimansa; tiivis ja eheä runo, jota kantaa hyvin voimakas tunnelma ja lataus. Tässä äänet saavat selkäpiissä tuntuvan voimakkuuden vaikka ne tuskin kuuluvat. Pidän tässä runossa siitä, että runo on kuin yhtä lausetta ja ääneen luettuna runo toimi todella upeasti. Olen myös samaa mieltä runon lopettavista kahdesta rivistä kuin edelliset lukijat.

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos taas analyysistä, teltantekijä (vai puhuuko sinussa teltta, vai itse meri?) Ääneen näitä tulee kokeiltua, jos kehtaa, kun omaa ääntänsä pelästyy niin helposti yksinollessa, ja muiden seurassa ei missään nimessä suutansa runolle avaa.

elements kirjoitti...

kuinka sen voisi paremmin sanoa???
itkettää.

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommentista, elements. Rakkaus itkettää kirjoittajakaakin.