15.6.07

Huuto

Jos vain jaksatte huutaa
kipunne kuuluviksi,
sydän ei helähdä
pirstaleiksi
korvat soivat tuttua ääntä
ja huulet
muistavat rakkauden
hunajasuolan

hiljaisuus sattuu
viiltona
uuvuttaa sydämen
ja kivettää
korvat kuulemattomiksi

eikä kumpikaan maista
hyvästien verta

Runotorstain inspiroima myös, 51. haaste, teemasanana "ääni".

8 kommenttia:

Isopeikko kirjoitti...

Tekstiäsi pitää lukea monesti ennen kuin siihen pääsee kiinni. Sittenkään ei ole varma tavoittiko ytimen. Pidin ainakin hunajasuolasta :)

Hanhensulka kirjoitti...

kiitos, isopeikko, joskus ei ole itsekään varma, mitä tuli ytimeen piilotettua.

teltta keskellä merta kirjoitti...

Tämän runon voisi jollakin tapaa nähdä edellisen runon parina - ikään kuin kaukaisena tulevaisuudessa olevana jälkikuvana - sisälle kasattu (oli se sitten kipua tai surua tai kaipausta, rakkautta, joka ei pääse toteutumaan) keräytyy helposti harmaaksi kipeäksi hiljaisuudeksi, jonka lävitse ei pääse mikään ja siksi sitä ei tulisi kerätä sisälleen vaan päästää huutona pois / päästää kyyt rinnan päältä/ Sen enempää tätä analysoimatta pidin hyvin paljon tämänkin runon lopusta, joka on erittäin taitavasti kirjoitettu ja kokoaa runon, kiteyttää siitä jotakin olennaista. Upea tämäkin.

Hanhensulka kirjoitti...

Niinhän ne voisi nähdä. Ajattelin hetken jopa tehdä niistä pitemmän yhtenäisen esityksen, mutta eipä ollut aikaa kokeiluihin ja "sillan" kirjoittamiseen. Ehkä joskus on. Kiitos analyysistä taas.

cascas kirjoitti...

pidän kovasti runoistasi!

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos, sinun "sanoja sinulle"-runosi ovat koskettavia. Itselläni on ollut pieni tauko, mutta yritän taas kohta jatkaa näitä.

Hallatar kirjoitti...

Kaunista. =)

kapi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.