Huuto

Jos vain jaksatte huutaa
kipunne kuuluviksi,
sydän ei helähdä
pirstaleiksi
korvat soivat tuttua ääntä
ja huulet
muistavat rakkauden
hunajasuolan

hiljaisuus sattuu
viiltona
uuvuttaa sydämen
ja kivettää
korvat kuulemattomiksi

eikä kumpikaan maista
hyvästien verta

Runotorstain inspiroima myös, 51. haaste, teemasanana "ääni".

Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa
kuulen hengityksesi
huokauksina
sen tahdeissa puhuvat
ajatuksesi, salaa
kuiskaan rakkauteni, vain
henkäys ihollesi
hiljaisuudessa

huokaistu ajatuskin
kuin myrskytuuli

Runotorstain inspiroima taas, 51. haaste, teemasanana "ääni".

Automaattirakkaus

Yönviileillä kaduilla
suudellaan kuin koneina ja
tekonaurut naamioivat
himon rakkaudeksi
kaksi konetta
odottaa toistaan
kuin eläisivät

portaikon vanhan hissin
lintuhäkissä leijuvat
vanhojen rakkauksien
tuoksut kaltereiden väleissä
kaksi konetta
unohtaa kaiken
kuin eläisivät

asuntosi oli lämmin
ja annoit minun riisua
kaikki vaatteesi eteisen
likaiselle räsymatolle

automaattirakkaus
unohtaa itsensä
kuin oikea ihminen
oikeassa sylissä
puristaa ja suutelee
imee ihon hikeä
ja nuolee
ja kuolee

ja aamulla kun herään
kerään vaatteet pälyillen
päivän liikaa valoa
ja yön uutta muistoa
kaksi konetta
odottaa jotain
toista

***

Runotorstain inspiroima taas, 50. haaste, teemasanana "kone".

Valkoinen kielo nuokkuu

Aika oli ryöstetty,
sitten, paljon myöhemmin,
jäljellä on kesän unta, ja syksyn lupaus
huojuu vaiti puiden latvoissa, unet
tuoksuvat oksissa suloisina,
ja ohenevat tuulessa,
ja ohenevat,
ja leijuvat,
ja leijuvat
kauemmaksi,
kohti satamaa,
hiljaisuutta, ja venerantaa, sorateitä
pitkin, sumun maisemaa

näen vielä
tumman veden,
poskella viipyy viileys.
Sade loppui jo, mutta
kaipaan vielä
valon vanhaa hämäryyttä
ja säteitä
pistäviä suudelmia luomillani.
Ja hymyä, kuivin silmin.

Niin, silloin pihan aidalla, me, kolme
kuivaa harakkaa, tikunlaihat jäsenet, ja huulet
hehkuivat punaisina mansikoista, ja nuoruus
kiehui keskikesää, ja hiuksesi liehuivat tuulessa
vallattomina ja ihosi tuoksui

Sitten tuuli kuiskii
puissa ja vihreällä ruohikolla
ja hiekkasaaren pyöreällä kivellä
aran suudelman hipaisu,
ja vieressä nuokkuu
kielo, valkoinen
kuin helmi

Yksinäisyys
kuristuu ympärillä,
tila supistuu, ja laajenee
kauempana metsän varjot
ja viileän illan
levottomat sanat:
uni on lyhyt
aistit avoimina.

Kukilta elävän
ihon tuoksu, arasti
rikkirevitty.

***

Runotorstaissa on 49. haaste. Tekstiaihio kirjasta Valkoinen ruusu, Jean Hanff Korelitz, (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi).

Yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

Hyväilen kitaraani
se osaa joskus itkeä ilosta
joskus surusta,
ja löydän sointujen sarjan
joka särähtää somasti korvissani
ja siihen sopivien nuottien rivin
kaikki 12 tahtia tihkuvat
salaa sormieni päistä
sisältä syntyneinä

myöhemmin,
taskusoittimeni shuffle valitsee
haikean kappaleen, Claptonia!
ja ihmettelen
miten hän oli osannut kopioida
sormistani äsken syntyneet rivit
lähes nuotti nuotilta
jo monta vuotta sitten

tuijotamme ihmetyksestä haikeina
terassilta hämärtyvään kesäiltaan
ja ajattelemme menetettyjä rojalteja:

minä,
hyvin kiillotettu fenderini,
ja yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

kaikki yhtä yllättyneinä

***
Runotorstain inspiroima, 48. haaste, inspiraationaiheena numero yksi. Taas siunatun elämäni tarina:) Inspiraatiota antoi myös virtuaaliystäväni, Loistavan puhalluksen Prosperon kitararuno elokuulta 2005 (Runoja). HUOM: kello 1113: Tiivistin tätä Tiivin kommentin yllyttämänä ja poistin toistensa kanssa riidelleet synty-sanat ensimmäisestä säkeistöstä. Ja sitten kello 1424 korjasin lisää, tästä on tulossa kierre ellen keskeytä sitä nyt.

aaltojen tanssi (3)

kaukaisuudessa
kutsuvat valkoiset linnut
ja kirkastuvat vielä
purppurapilvet

taivaan rannalta
aurinkosi suutelee
iholleni suolaisen vanan,
hämärän unta

perillä
sataman suojassa
aaltojen tanssi –

sekoittuu ruosteisiin unelmiini

***
Runotorstain inspiroima, 47. haaste, kuvainspiraatio: vanha laiva satamassa. Valmistui tosin liian myöhään. Elämäni tarina:)

Oudoista unista

***

Heräsin
oudoista unista
heräsin
yön valoon
tyhjyys yllättää
aina tyhjyys, yllättää

Enkeli hipaisee tyydytetyn taivasta,
kaipaus havahtuu iholla

kukaan ei laula niin,
kauniisti kuin Kohtalo,
kukaan ei laula, niin,
outoja unia, outoja unia

haikeus
hiertää kolon
kaipaus valuu täytteeksi
ja palaa
ikävä, polkuni

jokainen aamu itkee
jokainen uusi päivä
itkee,

omaa aurinkoaan

***

Runotorstain inspiroima taas, 45. haaste, teemasanana "tyhjyys".
Tämä on vanhasta runosta hieman uudelleen muokattu muunnos. Julkaistu tuolla alempana 12.6.2005.

ajatuksen voima

nuku rauhassa, levoton sielu,
lepata olemattomuudessasi
toiveista kudotussa
ja unista

ja ajatuksen häilyvästä liekistä
joka voi kasvaa vuoriksi
ja siirrellä niitä ja vilkaista
taivaanrannan taakse

rakasta arkeasi, levoton sielu,
kuin lapsuuden kevättä
ja nuoruuden suvea
ja syksyäsi

ennen kuin talvi pudottaa
viimeisen hapertuneen
lehtesi

Tämä oli runotorstain (38. haasteen) inspiroima, mutta ei oikein sittenkään sopinut sen teemaan.

Sininen hämärä

Minä etsin totuutta takaani
ei näy siellä
sinisessä hämärässä
onnuttujen sinisten ajatusten seassa
eikä unien vaaleanpunaisilla untuvilla
tomupilvillä

Se on tuossa edessäni

tunnen sen jo kutittavan kynsiäni
ei näy vielä
huomispäivien usvassa
eikä ajan huikean matalalla vuorella
vaikka sille kiipeänkin ahneesti
kuin silmitön mato
mädäntyvään omenaan.

Inspiraatio tälle siniselle runolle tuli Runotorstaista (37. haaste), tämän viikon kannustimena oli sana sininen.

Satulinna

Satulinnani
loisti kirkkaana sinisillä vuorilla
punahehkuisena
sylinpehmein seinin
Meren utuisilla vuorilla

Sitten kuulen,
suolainen tuuli puhuu,
ja näen,
vaahtopäiset ratsastajat huojuttavat aaltoja
Ja kutsuvat huudot
kaikuina ajan takaa unen rajoilta
utuiselta Mereltä

En unohtanut teitä
alkuöitteni unet
ja päivieni

pelkäsin Merta