Noita

Kuule! Kuulikko?
kuiikkokuiikkokuiikkokuiii
Kesäyön noita

Kuikkaa eli tohottajaa tai tohtajaa voi kuunnella Suomen Luonnon saitilla.

Yössä

Kuutamon kilo
Kesänpehmeässä yössä
Ketun kirkaisu

Näyte ketun kirkaisuista löytyy tästä (YLEn Viikon luontoääni).

Helle-runo

Päivien kimallus,
ilmastoitu painajainen.
Yö on hellä.

Inspiraatio tähän tuli Blogisiskolta, joka ehdotti Facebookillaan runoilua helteestä käyttäen kirjojen nimiä. Ensimmäinen rivi on tietysti Hesarin kulttuuriosaston perustajan, Marja Niiniluodon, vuonna 1954 suomentamasta Han Suyinin kirjasta, toinen Saarikosken suomentamaa (1964, Gummerus) Henry Milleriä ja kolmas rivi Saarikosken suomennos (1962) F. Scott Fitzgeraldin tekstistä.

Elämäni

Oi, elämäni,
naurava veitikka
hymyilevä uni

2012

Aamu heräsi
vanhalla tavallansa
tähänkin vuoteen.

Tuulet

Tuulet kuiskivat
Oi Kauneus, Oi Onni,
lumeet Kuutamon

Heat

On a wintry day
blackbird - in his rave of heat
flies blind past first blooms

Säteet

Aamun hopeasäteissä
liu’uimme unista valveille
pehmeästi
kuin yön syleilyssä
nauroimme auringolle.

Tuomet tuoksuivat.
Kaste laskeutui nurmelle
ja kosketti multaa
Latvoissa huokuvat
suolaiset tuulet

Vesi

Peittyvä lampi
hyllyvä rahkapeitto
- vesi odottaa

Sanat

Äänet niin kaukaa
unistani kuiskivat
kultaiset sanat
perityt kalterini
kehtoni ja hautani

Sunnuntain hymy

***

viikkojen itkut
pilvien välissä on
Sunnuntain hymy

***

Tuuli ja ruoho

***

Tuuli puhalsi
yli ruohon, se taipui -
niin kuin tuulikin

***

Juhannustaika

Juhannusyönä
näet rakkaasi oikein
avoimin silmin

Uudelleen lämmitettynä Runotorstain 213. haasteeksi, sana 'taiat'.

Sanojen metsä

Triljoonat runot
kutsuvat löytäjäänsä,
Sanojen Metsä

kuiskii kuulijan yllä
- mutta nauraa partaansa

Intermetso

Niin vaihtuivat vuodenajat
nuo tummat kiitävät metsonsiivet.
Ja mitä tapahtui? Ei mitään
suuria. Pienhiukkaset vain

tanssivat ja eksyivät lähekkäin.
"Ei ole avaruutta,
ilman ainetta."
Tai ainetta ilman avaruutta.

Niin sielu löysi sijansa
eksyneistä elementeistä, hataran
luolan asunnoksi ja matka-astiaksi
ja värisi, punaisen hetkensä


Kunnes aika
- tai mahdollisesti joku jumalista -
nauraa auki näkymättömät siteet
ja lakaisee tomun takaisin

matonkulman alle
Vain henki jää, kuiskittuna
jonkun toisen seinään
tunteina, ajatuksina ja sanoinakin

mistään riippumatta
aineettomana niin kuin aina
Vaihtaen vuodenajat
aikansa kuluksi

Satulinna

Satulinnani
loisti kirkkaana sinisillä vuorilla
punahehkuisena
sylinpehmein seinin
Meren utuisilla vuorilla

Sitten kuulen,
suolainen tuuli puhuu,
ja näen,
vaahtopäiset ratsastajat huojuttavat aaltoja
Ja kutsuvat huudot
kaikuina ajan takaa unen rajoilta
utuiselta Mereltä

En unohtanut teitä
alkuöitteni unet
ja päivieni

pelkäsin Merta

Lastenkutsut

(Kirjoitettu Kiekun ja Kaikun hengessä)

Edessä on juhlat suurekkaat
Äiti hankkii vaatteet kuosikkaat
”Muuten lähdetä ei töllistä
Sehän on niin häpeällistä”

Juhlija on neljän ikäinen
Tomera ja suuriälyinen
Toiveikkaina silmät kiiltävät
Lahjat edessään kun siintävät

Odotukset suuret vellovat
Paketeista kuuluu kolinat
”Lahjat auki heti revinkin
Niistä ovella jo kiittelin!”

Juhlat riemukkaasti remutaan
Riehutaan ja lauluin kemutaan
Pelkästään kai äidin iloksi
Vaatteet tehdään sottaisemmiksi

Äidit huolekkaina seuraavat
Miten lapsensa noin peuhaavat
”Eivät huonommilta näyttäne
Kieltä ärtyisästi käyttäne?”

Isät viinakaapin löytävät
Joukolla he sinne töytäävät
”Kuule, Kulta, sinä ajanet
lakipykälät on kiukkuiset!”

Isillä on autot kulkevat
Hellät vaimot, silmiin sopivat
Silti silmät sivuun vilkuttaa
Iloisesti puntit kilkuttaa

Mummut innostuvat kehuihin
Kirkasta kun kaatuu mehuihin
Miniätkin saavat kehuja:
”Eivät pussaa vieraan jehuja!”

Ukit kyhjöttävät nurkissaan
Hyvät viskit jäissä purkissaan
”Sitä tarvitaankin kovasti
Istuaksemme kuin rovasti!”

Viimein riemujuhlat loppuvat
Kengät kilvan tiellä kopsuvat
Prinsessat ja Prinssit lastataan
Auton perään tuoliin tuutumaan

Hiljainen on tupa Pauhalan
Juhlaväki löytää Uinulan
Äiti vielä isää viekoittaa
Toiveikkaasti tälle kuiskuttaa:

”Lasta lisää yks tai parittain
Riemuamme siten monistain
Ilon amme ovat lapsoset
Ilonamme vaikka kaksoset!”

Valkoinen laulu

Valkoinen,
valkoisine,
valkoisen
valkoista
valkoisena.

Valkoisissa,
valkoisesta
valkoiseen.
Valkoisen
valkoista.

Valkoisin
valkoiseksi,
valkoisella.
Valkoisetta?
Valkoiselta?

Valkoiselle!

Inspiraatio tälle valkoiselle runolle ja kuvalle tuli Runotorstaista (25. haaste) ja Valokuvatorstaista, joissa molemmissa on tämän viikon täkysanana "valkoinen".

Kommettiystävällinen blogi

Olin vahingossa ja suuressa epäviisaudessani estänyt kommentoinnin tässä blogissa. Varmaan sadat kommentit ovat näin jääneet julkaisematta. Pyydän anteeksi.

Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.

Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.

Minä

ihmiset
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja

maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä

Ei kukaan jaksa molempia

(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))