Nouse,
Abdulrahman, Jumalan orja
yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?
Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa
puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa
äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia
Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun
(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.)
30.6.06
29.6.06
Jumalan aamu
nouse,
Abdulrahman,
Jumalan orja
yön sylistä
valkoinen lanka
kutsuu uskovaa
rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa
ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa
pesua?
minareeteista
kutsuvat jo
viettelevät huudot
hiljaisuudessa
puhtaat
lumenvalkoiset
ihokkaat odottavat
uskojaa
äänet kaipaavat
uhreja, unet
neitsyen puhtaat,
paratiisia
Jumalan Orja
Abdulrahman,
Nouse
Jumalasi aamuun
(Runotorstain antologiaan 29.6.2006.)
Muita täällä julkaistuja aamurunojani: Aamu, Hunajakaste, yölinnut, Outoja unia, Hiljaisuus, Peilissä, Talviaamu.
Abdulrahman,
Jumalan orja
yön sylistä
valkoinen lanka
kutsuu uskovaa
rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa
ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa
pesua?
minareeteista
kutsuvat jo
viettelevät huudot
hiljaisuudessa
puhtaat
lumenvalkoiset
ihokkaat odottavat
uskojaa
äänet kaipaavat
uhreja, unet
neitsyen puhtaat,
paratiisia
Jumalan Orja
Abdulrahman,
Nouse
Jumalasi aamuun
(Runotorstain antologiaan 29.6.2006.)
Muita täällä julkaistuja aamurunojani: Aamu, Hunajakaste, yölinnut, Outoja unia, Hiljaisuus, Peilissä, Talviaamu.
22.6.06
Hedelmäuni
mä havahduin uneen
kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa
ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin
ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta
viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto
heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi
tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa
(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)
kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa
ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin
ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta
viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto
heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi
tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa
(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)
19.6.06
kädet
kun hän ojensi käsiään
iho heleää samettia
ja tavoitteli taivasta
ja kosketti kaikkia tähtiä
ja sileät sormet hipaisivat
jokaista toivetta
kun kädet ristissä rinnalla
iho himmeää pellavaa
ja sormissa tuhannet hyväilyt
ja muistot sormien päissä
ja hipaistut toiveet
taiottu unikseni
kun edessä ikuinen maisema
käsin koskematon
ja tyynet kädet hipaisevat
Luojansa kasvoja
(Myöhässä Runotorstain antologiaan 15.6.2006.
PS. korjasin vähän jälkeenpäin, kun oli jäänyt verbivirhe)
iho heleää samettia
ja tavoitteli taivasta
ja kosketti kaikkia tähtiä
ja sileät sormet hipaisivat
jokaista toivetta
kun kädet ristissä rinnalla
iho himmeää pellavaa
ja sormissa tuhannet hyväilyt
ja muistot sormien päissä
ja hipaistut toiveet
taiottu unikseni
kun edessä ikuinen maisema
käsin koskematon
ja tyynet kädet hipaisevat
Luojansa kasvoja
(Myöhässä Runotorstain antologiaan 15.6.2006.
PS. korjasin vähän jälkeenpäin, kun oli jäänyt verbivirhe)
9.6.06
Kommettiystävällinen blogi
Olin vahingossa ja suuressa epäviisaudessani estänyt kommentoinnin tässä blogissa. Varmaan sadat kommentit ovat näin jääneet julkaisematta. Pyydän anteeksi.
Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.
Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.
Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.
Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.
8.6.06
pyöreät pyörät pyörivät
pyöreä pyörä pyörii
hiekkaisella tiellä
korkeat horsmat vilistävät ohi
keltavihreät koiranputket
huojuvat suvituulessa
rippakoivujen viileät
varjot nurmella
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
kiiltävien mäntyjen rungoista
punaisen tuvan
avoimeen ikkunaan
pyöreä pyörä pyörii
kuumalla asfaltipihalla
ohi vilistävät autojen
naarmuttomat kirkkaat kyljet
roskapöntöt, kolhitut
kannet avoimina,
harmaassa betoniseinässä
tervehdys: ”haista vittu”
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
korkeiden talojen kuilusssa
ylös avoimeen ikkunaan
nauruissa sama sointi,
toivorikas
pyöreät pyörät pyörivät
suloisessa elämänsuvessa
(Runotorstain antologiaan 8.6.2006)
hiekkaisella tiellä
korkeat horsmat vilistävät ohi
keltavihreät koiranputket
huojuvat suvituulessa
rippakoivujen viileät
varjot nurmella
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
kiiltävien mäntyjen rungoista
punaisen tuvan
avoimeen ikkunaan
pyöreä pyörä pyörii
kuumalla asfaltipihalla
ohi vilistävät autojen
naarmuttomat kirkkaat kyljet
roskapöntöt, kolhitut
kannet avoimina,
harmaassa betoniseinässä
tervehdys: ”haista vittu”
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
korkeiden talojen kuilusssa
ylös avoimeen ikkunaan
nauruissa sama sointi,
toivorikas
pyöreät pyörät pyörivät
suloisessa elämänsuvessa
(Runotorstain antologiaan 8.6.2006)
7.6.06
Minä
ihmiset
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja
maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä
Ei kukaan jaksa molempia
(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja
maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä
Ei kukaan jaksa molempia
(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))
1.6.06
Liejukala
***
Sitten vielä ihmiset
oletteko havainneet taivaalla toisenne
te kaikki elektrisiittisen ikuisuuden liftarit
olen ilmojen sankari ilman muuta
pohjalla menen kerälle, horrostan kuin liejukala
ulospäin tyhjänä ja valheellisena.
Ei kukaan jaksa niitä molempia.
***
(HUOM: Lauseet on lainattu kullakin rivillä näkyvästä osoitteista, runo ottaa osaa Runotorstain tämän viikon antologiaan ja on julkaistu myös Dionysoksen keväässä vastauksena Käymälän haasteeseen. Olen kovin laiska:)
Sitten vielä ihmiset
oletteko havainneet taivaalla toisenne
te kaikki elektrisiittisen ikuisuuden liftarit
olen ilmojen sankari ilman muuta
pohjalla menen kerälle, horrostan kuin liejukala
ulospäin tyhjänä ja valheellisena.
Ei kukaan jaksa niitä molempia.
***
(HUOM: Lauseet on lainattu kullakin rivillä näkyvästä osoitteista, runo ottaa osaa Runotorstain tämän viikon antologiaan ja on julkaistu myös Dionysoksen keväässä vastauksena Käymälän haasteeseen. Olen kovin laiska:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)