***
Silloin
olit vain mahdollisen ajatus:
hunajan kukassa
tai siitepölyn pehmeällä karvalla
ja silmiesi kipinät
hyväilevinä, ja tuoksuvat
hiuksesi huntuna, kun
kesä tuhlasi riemuaan ympärillä.
Silloin, kaikki oli uutta
ja onni vain oli
***
23.5.05
22.5.05
Hiljaisuus
***
Aamussa juuri heränneenä katson
sinua: silmät kiinni, kevyt hengitys
kuulen mietteesi sanattomina,
ajatukset peilinä, sanat
opittu yhdessä kuluneiksi,
tarpeettomiksi tälle rakkaudelle .
Siksi hiljaisuus.
***
Aamussa juuri heränneenä katson
sinua: silmät kiinni, kevyt hengitys
kuulen mietteesi sanattomina,
ajatukset peilinä, sanat
opittu yhdessä kuluneiksi,
tarpeettomiksi tälle rakkaudelle .
Siksi hiljaisuus.
***
19.5.05
Peilissä
***
Tänä aamuna peilissä
ei ollut itse
vaan joku, raskassilmäinen
oli ottanut sieluni
sisälleen
muistissa katsoivat vastaan kevyet
keväänsilmät täynnä kysymyksiä:
totuus, ilo ja onni
tänä aamuna peilissä
helähtivät vastaukset
lähes valmiista
elämästä
***
Tänä aamuna peilissä
ei ollut itse
vaan joku, raskassilmäinen
oli ottanut sieluni
sisälleen
muistissa katsoivat vastaan kevyet
keväänsilmät täynnä kysymyksiä:
totuus, ilo ja onni
tänä aamuna peilissä
helähtivät vastaukset
lähes valmiista
elämästä
***
18.5.05
Jalkapuu
***
känsäisetkin kädet
muistavat jokaisen hyväilyn
ja takapuolen kaaren
ja tiukatkin huulet
kaikki suudellut varpaat
ja vatsojen kummut
ja ilosilmät
katseiden hipaisut
kirjahyllyjen väleissä
jalat
jokaisen kävellyn ruusupolun
ja kosketukset pöytien alla
vaikka itse
kangistuisi,
taipumattomaksi
niin on elämällä
lempeä jalkapuu
***
känsäisetkin kädet
muistavat jokaisen hyväilyn
ja takapuolen kaaren
ja tiukatkin huulet
kaikki suudellut varpaat
ja vatsojen kummut
ja ilosilmät
katseiden hipaisut
kirjahyllyjen väleissä
jalat
jokaisen kävellyn ruusupolun
ja kosketukset pöytien alla
vaikka itse
kangistuisi,
taipumattomaksi
niin on elämällä
lempeä jalkapuu
***
16.5.05
Henkevä silakka
***
Henkevä silakka tarttui kynkkään, säteillen,
matkalla asema-aukiolta kohden
unelmien täyttymystä, radanvartta pitkin
tultiin runebergin kadulle huomaamatta
Henkevä kainalossa, korkokengät kopisivat
kuumana talviyön asfaltilla, kirkkaat valot
vasten seinää jossa värein piirretty suuri
houkuttava aurinko säteineen ja taiteilijan
nimi raapaistu alle, étude d’art kuin
pikainen pano, ei jätä pahoja jälkiä
kummankaan mieleen, pyyhkimällä pois
ja muistot kuin pimeiden unien haamuja
paineet liukuvat verien kohinaan ja
jäljelle autuus, kuin lapsen, juotuaan
tahmaista maitoa suoraan, pitkän kesän
muistot. kauan sitten hämärtyneet ja suut
pyyhittiin puhtaiksi ja muistikuvat, jos
vain haluaa unohtaa, mutta keho puutuu
liiasta painosta, Henkevä, huohottaa tukkoisella
äänellä, tuoksuu, punainen käsilaukku tahdissa
vasten valurautaisia ikkunatankoja, tukka
punaisena ruosteista rautaa vasten, silmät
kiinni, suu hampaiden ympärillä punahuulin,
posket sileän hehkuvat. Kolahdus. huutaa
”painukaa vittuun siitä nussimaan, saatanan
kännikalat, tänne tartte ihmisten talon
seiniin niin kuin elukat, jumal’auta…”
kammion luukku paukahtaa kiinni, vetoketjun
väliin jää paitaa ja jumiin, olkoon, perkele,
käsilaukku auki ja norttia kummallekin omat on
jääneet Vanhan pöytään. Yksinkertainen onni
on jaettu. Vaisut, harhailevat hymyt. Saatanan
kylmä helmikuussa. Ja takki. On joutunut hukkaan.
***
Henkevä silakka tarttui kynkkään, säteillen,
matkalla asema-aukiolta kohden
unelmien täyttymystä, radanvartta pitkin
tultiin runebergin kadulle huomaamatta
Henkevä kainalossa, korkokengät kopisivat
kuumana talviyön asfaltilla, kirkkaat valot
vasten seinää jossa värein piirretty suuri
houkuttava aurinko säteineen ja taiteilijan
nimi raapaistu alle, étude d’art kuin
pikainen pano, ei jätä pahoja jälkiä
kummankaan mieleen, pyyhkimällä pois
ja muistot kuin pimeiden unien haamuja
paineet liukuvat verien kohinaan ja
jäljelle autuus, kuin lapsen, juotuaan
tahmaista maitoa suoraan, pitkän kesän
muistot. kauan sitten hämärtyneet ja suut
pyyhittiin puhtaiksi ja muistikuvat, jos
vain haluaa unohtaa, mutta keho puutuu
liiasta painosta, Henkevä, huohottaa tukkoisella
äänellä, tuoksuu, punainen käsilaukku tahdissa
vasten valurautaisia ikkunatankoja, tukka
punaisena ruosteista rautaa vasten, silmät
kiinni, suu hampaiden ympärillä punahuulin,
posket sileän hehkuvat. Kolahdus. huutaa
”painukaa vittuun siitä nussimaan, saatanan
kännikalat, tänne tartte ihmisten talon
seiniin niin kuin elukat, jumal’auta…”
kammion luukku paukahtaa kiinni, vetoketjun
väliin jää paitaa ja jumiin, olkoon, perkele,
käsilaukku auki ja norttia kummallekin omat on
jääneet Vanhan pöytään. Yksinkertainen onni
on jaettu. Vaisut, harhailevat hymyt. Saatanan
kylmä helmikuussa. Ja takki. On joutunut hukkaan.
***
13.5.05
Juuret
***
ja rakasta minua
sitä varten minä sanoin: kyllä
suostuin
siivoamaa ja
tekemään lapsesi
kaivoin juureni sinuun
siksi
katsoin ihaillen
kun lausuit, ikuisia
ajatuksiasi, etsit
itseäsi
että rakastaisit
ja rakkaus on kulutettava loppuun
erehtyminen on vaikeaa,
mutta paluu on alkua—ei tappio,
jokainen risteys on voitettava,
juuret katkaistava
voidakseen lentää
muistan
ensimmäistä hetkeä—
kipu jatkuu
***
ja rakasta minua
sitä varten minä sanoin: kyllä
suostuin
siivoamaa ja
tekemään lapsesi
kaivoin juureni sinuun
siksi
katsoin ihaillen
kun lausuit, ikuisia
ajatuksiasi, etsit
itseäsi
että rakastaisit
ja rakkaus on kulutettava loppuun
erehtyminen on vaikeaa,
mutta paluu on alkua—ei tappio,
jokainen risteys on voitettava,
juuret katkaistava
voidakseen lentää
muistan
ensimmäistä hetkeä—
kipu jatkuu
***
10.5.05
Ruusu ja kirja
***
sinulle
uskollisin ystävä, ruusu,
ajattomista hetkistä
käpertyneenä sohvan nurkassa,
ja sielussa
tähtipolut ja suuret ajatukset
rannattomassa ajassa
uudistut aina
minuakin varten
ja säilytät kyyneleeni
tuoreina; riemun
ja haikeuden
***
sinulle
uskollisin ystävä, ruusu,
ajattomista hetkistä
käpertyneenä sohvan nurkassa,
ja sielussa
tähtipolut ja suuret ajatukset
rannattomassa ajassa
uudistut aina
minuakin varten
ja säilytät kyyneleeni
tuoreina; riemun
ja haikeuden
***
4.5.05
Tähdet
***
tik,
nouset siivillesi,
satu, toiveet
tähtien valoon
tak, tik,
silmänräpäykset
livahtavat, tähdet
yksi toisensa jälkeen.
Tak.
***
tik,
nouset siivillesi,
satu, toiveet
tähtien valoon
tak, tik,
silmänräpäykset
livahtavat, tähdet
yksi toisensa jälkeen.
Tak.
***
2.5.05
Eurrooppalainen uni
eli: Samettihousuinen idealisti juo kaljaa
***
Olen nähnyt, Euroopan sydämen,
sanon sitä oikein kodikseni,
ja kulkenut sen vanhoilla kaduilla,
joilla porvarit käyvät kauppaa kuin ennen,
ja parasta, vanhoissa kaupungeissa,
ovatkin vanhat kadut, katukahvilat, taidemuseot,
ja vanhat talot, kauan sitten
rakennetut, huolella ja taidolla:
niistä näkee ajan hengen
ei ihmisistä,
jotka ovat samoja kaikkina aikoina,
välinpitämättömiä lähimmäisistä, tai, muutamat,
barrikadeilla, veri kohisten, huutamassa
rytmikkäästi, nuoria innokkaita latteuksia
poliisit, robocop-varusteissa,
läpinäkyvät kilvet estävät
ajattelua tarttumasta,
pamputtavat oikeaa oppia
ja ministerit, tanssivat Euroopan kuolleilla sieluilla,
meillä, ja työttömillä, ja pakolaisilla, ja syrjäytetyillä,
ja lasipalatseihin Luxemburgin aukion laidalla ei ääni kanna
taistelulinjoilta, ja päätökset minunkin puolesta
joskus, sitä ajattelee, että vielä voisi mennä,
barrikadeille, ja parantaa maailman,
joskus, sitä oikein nostaa kuluneita
samettihousujaan ylemmäs ja vyötä kireälle,
ja joskus, sitä havahtuu kaljansa ääressä
ja sitä yrittää katsoa ympärilleen,
joskus, uusin silmin niinkuin -68, perkele,
mutta niin on yritetty ennenkin—joskus,
pakkasella, katukahvilassa, ajatus
kiteytyy paremmin, sitä huomaa
uusia ulottuvuuksia, ja
sitä nostaa perseensä kylmältä tuolilta,
ja sitä ottaa kaljalasinsa ja sitä siirtyy sisälle,
lämpimään — katse maassa
***
***
Olen nähnyt, Euroopan sydämen,
sanon sitä oikein kodikseni,
ja kulkenut sen vanhoilla kaduilla,
joilla porvarit käyvät kauppaa kuin ennen,
ja parasta, vanhoissa kaupungeissa,
ovatkin vanhat kadut, katukahvilat, taidemuseot,
ja vanhat talot, kauan sitten
rakennetut, huolella ja taidolla:
niistä näkee ajan hengen
ei ihmisistä,
jotka ovat samoja kaikkina aikoina,
välinpitämättömiä lähimmäisistä, tai, muutamat,
barrikadeilla, veri kohisten, huutamassa
rytmikkäästi, nuoria innokkaita latteuksia
poliisit, robocop-varusteissa,
läpinäkyvät kilvet estävät
ajattelua tarttumasta,
pamputtavat oikeaa oppia
ja ministerit, tanssivat Euroopan kuolleilla sieluilla,
meillä, ja työttömillä, ja pakolaisilla, ja syrjäytetyillä,
ja lasipalatseihin Luxemburgin aukion laidalla ei ääni kanna
taistelulinjoilta, ja päätökset minunkin puolesta
joskus, sitä ajattelee, että vielä voisi mennä,
barrikadeille, ja parantaa maailman,
joskus, sitä oikein nostaa kuluneita
samettihousujaan ylemmäs ja vyötä kireälle,
ja joskus, sitä havahtuu kaljansa ääressä
ja sitä yrittää katsoa ympärilleen,
joskus, uusin silmin niinkuin -68, perkele,
mutta niin on yritetty ennenkin—joskus,
pakkasella, katukahvilassa, ajatus
kiteytyy paremmin, sitä huomaa
uusia ulottuvuuksia, ja
sitä nostaa perseensä kylmältä tuolilta,
ja sitä ottaa kaljalasinsa ja sitä siirtyy sisälle,
lämpimään — katse maassa
***
1.5.05
In aeternum
***
Sitä sielua, jota muistetaan
ikuisuus halaa
unet toistavat ihanuutta
sylissä salaa
hiukset, huulet, silmät loistavat
jotka mielessä polttavat
ja sielusta jota rakastetaan
pienen sirpaleen
ottaa mukaansa siitä jokainen
ikimuistokseen
sanomattoman hellä rakkaus
on sielulle lohdutus
***
Sitä sielua, jota muistetaan
ikuisuus halaa
unet toistavat ihanuutta
sylissä salaa
hiukset, huulet, silmät loistavat
jotka mielessä polttavat
ja sielusta jota rakastetaan
pienen sirpaleen
ottaa mukaansa siitä jokainen
ikimuistokseen
sanomattoman hellä rakkaus
on sielulle lohdutus
***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)