Taiat

Elämä onkin
taitolaji, yritin
turhaan taioilla

Runotorstain 213. haaste, jossa on haasteena sana 'taiat'.

Tässä elämässä

Tässä on taikaa
tässä elämässä,
enemmän kuin luulin
ja vähemmän
kuin salaa toivoin.

Runotorstain inspiroima, 206. haaste, inspiraationa on 'tässä'.

Juhannustaika

Juhannusyönä
näet rakkaasi oikein
avoimin silmin

Uudelleen lämmitettynä Runotorstain 213. haasteeksi, sana 'taiat'.

Yötön

Yöhön on matkaa
päiviä. Rakkaat tunnit
siipisulkani

putoavat merellä
ihanat unelmani

jo aurinko laskee niin
punaisena verenä

satamassani
lepattavat tervatut
verkot, kuin korpit

Runotorstain inspiroima myös, 95. haaste, inspiraationa on kuva auringonlaskun palvojasta.

Luostarin rukoilijat

Luostarin yössä ei liiku muu kuin
toiveikas hiiri
ja munkin arka käsi
ohuen peiton alla.

Hiiri rukoilee
että kissa olisi sokea
ja munkki, että Jumala.

Kissa vain nukkuu,
silmät kiinni ja
rukoilee että saisi
jumalallisen maukasta hiirtä.

Ja Hänkin nukkuu
häiriintymättä ikiunta
mutta kuulee

sattumalta
munkin rukouksen

Runotorstain inspiroima myös, 94. haaste, teemasanana "sattuma".

Huuto

Jos vain jaksatte huutaa
kipunne kuuluviksi,
sydän ei helähdä
pirstaleiksi
korvat soivat tuttua ääntä
ja huulet
muistavat rakkauden
hunajasuolan

hiljaisuus sattuu
viiltona
uuvuttaa sydämen
ja kivettää
korvat kuulemattomiksi

eikä kumpikaan maista
hyvästien verta

Runotorstain inspiroima myös, 51. haaste, teemasanana "ääni".

Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa
kuulen hengityksesi
huokauksina
sen tahdeissa puhuvat
ajatuksesi, salaa
kuiskaan rakkauteni, vain
henkäys ihollesi
hiljaisuudessa

huokaistu ajatuskin
kuin myrskytuuli

Runotorstain inspiroima taas, 51. haaste, teemasanana "ääni".

Automaattirakkaus

Yönviileillä kaduilla
suudellaan kuin koneina ja
tekonaurut naamioivat
himon rakkaudeksi
kaksi konetta
odottaa toistaan
kuin eläisivät

portaikon vanhan hissin
lintuhäkissä leijuvat
vanhojen rakkauksien
tuoksut kaltereiden väleissä
kaksi konetta
unohtaa kaiken
kuin eläisivät

asuntosi oli lämmin
ja annoit minun riisua
kaikki vaatteesi eteisen
likaiselle räsymatolle

automaattirakkaus
unohtaa itsensä
kuin oikea ihminen
oikeassa sylissä
puristaa ja suutelee
imee ihon hikeä
ja nuolee
ja kuolee

ja aamulla kun herään
kerään vaatteet pälyillen
päivän liikaa valoa
ja yön uutta muistoa
kaksi konetta
odottaa jotain
toista

***

Runotorstain inspiroima taas, 50. haaste, teemasanana "kone".

Valkoinen kielo nuokkuu

Aika oli ryöstetty,
sitten, paljon myöhemmin,
jäljellä on kesän unta, ja syksyn lupaus
huojuu vaiti puiden latvoissa, unet
tuoksuvat oksissa suloisina,
ja ohenevat tuulessa,
ja ohenevat,
ja leijuvat,
ja leijuvat
kauemmaksi,
kohti satamaa,
hiljaisuutta, ja venerantaa, sorateitä
pitkin, sumun maisemaa

näen vielä
tumman veden,
poskella viipyy viileys.
Sade loppui jo, mutta
kaipaan vielä
valon vanhaa hämäryyttä
ja säteitä
pistäviä suudelmia luomillani.
Ja hymyä, kuivin silmin.

Niin, silloin pihan aidalla, me, kolme
kuivaa harakkaa, tikunlaihat jäsenet, ja huulet
hehkuivat punaisina mansikoista, ja nuoruus
kiehui keskikesää, ja hiuksesi liehuivat tuulessa
vallattomina ja ihosi tuoksui

Sitten tuuli kuiskii
puissa ja vihreällä ruohikolla
ja hiekkasaaren pyöreällä kivellä
aran suudelman hipaisu,
ja vieressä nuokkuu
kielo, valkoinen
kuin helmi

Yksinäisyys
kuristuu ympärillä,
tila supistuu, ja laajenee
kauempana metsän varjot
ja viileän illan
levottomat sanat:
uni on lyhyt
aistit avoimina.

Kukilta elävän
ihon tuoksu, arasti
rikkirevitty.

***

Runotorstaissa on 49. haaste. Tekstiaihio kirjasta Valkoinen ruusu, Jean Hanff Korelitz, (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi).

Yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

Hyväilen kitaraani
se osaa joskus itkeä ilosta
joskus surusta,
ja löydän sointujen sarjan
joka särähtää somasti korvissani
ja siihen sopivien nuottien rivin
kaikki 12 tahtia tihkuvat
salaa sormieni päistä
sisältä syntyneinä

myöhemmin,
taskusoittimeni shuffle valitsee
haikean kappaleen, Claptonia!
ja ihmettelen
miten hän oli osannut kopioida
sormistani äsken syntyneet rivit
lähes nuotti nuotilta
jo monta vuotta sitten

tuijotamme ihmetyksestä haikeina
terassilta hämärtyvään kesäiltaan
ja ajattelemme menetettyjä rojalteja:

minä,
hyvin kiillotettu fenderini,
ja yhden Claptonin elämääsuurempi haamu

kaikki yhtä yllättyneinä

***
Runotorstain inspiroima, 48. haaste, inspiraationaiheena numero yksi. Taas siunatun elämäni tarina:) Inspiraatiota antoi myös virtuaaliystäväni, Loistavan puhalluksen Prosperon kitararuno elokuulta 2005 (Runoja). HUOM: kello 1113: Tiivistin tätä Tiivin kommentin yllyttämänä ja poistin toistensa kanssa riidelleet synty-sanat ensimmäisestä säkeistöstä. Ja sitten kello 1424 korjasin lisää, tästä on tulossa kierre ellen keskeytä sitä nyt.

aaltojen tanssi (3)

kaukaisuudessa
kutsuvat valkoiset linnut
ja kirkastuvat vielä
purppurapilvet

taivaan rannalta
aurinkosi suutelee
iholleni suolaisen vanan,
hämärän unta

perillä
sataman suojassa
aaltojen tanssi –

sekoittuu ruosteisiin unelmiini

***
Runotorstain inspiroima, 47. haaste, kuvainspiraatio: vanha laiva satamassa. Valmistui tosin liian myöhään. Elämäni tarina:)

Oudoista unista

***

Heräsin
oudoista unista
heräsin
yön valoon
tyhjyys yllättää
aina tyhjyys, yllättää

Enkeli hipaisee tyydytetyn taivasta,
kaipaus havahtuu iholla

kukaan ei laula niin,
kauniisti kuin Kohtalo,
kukaan ei laula, niin,
outoja unia, outoja unia

haikeus
hiertää kolon
kaipaus valuu täytteeksi
ja palaa
ikävä, polkuni

jokainen aamu itkee
jokainen uusi päivä
itkee,

omaa aurinkoaan

***

Runotorstain inspiroima taas, 45. haaste, teemasanana "tyhjyys".
Tämä on vanhasta runosta hieman uudelleen muokattu muunnos. Julkaistu tuolla alempana 12.6.2005.

ajatuksen voima

nuku rauhassa, levoton sielu,
lepata olemattomuudessasi
toiveista kudotussa
ja unista

ja ajatuksen häilyvästä liekistä
joka voi kasvaa vuoriksi
ja siirrellä niitä ja vilkaista
taivaanrannan taakse

rakasta arkeasi, levoton sielu,
kuin lapsuuden kevättä
ja nuoruuden suvea
ja syksyäsi

ennen kuin talvi pudottaa
viimeisen hapertuneen
lehtesi

Tämä oli runotorstain (38. haasteen) inspiroima, mutta ei oikein sittenkään sopinut sen teemaan.

Sininen hämärä

Minä etsin totuutta takaani
ei näy siellä
sinisessä hämärässä
onnuttujen sinisten ajatusten seassa
eikä unien vaaleanpunaisilla untuvilla
tomupilvillä

Se on tuossa edessäni

tunnen sen jo kutittavan kynsiäni
ei näy vielä
huomispäivien usvassa
eikä ajan huikean matalalla vuorella
vaikka sille kiipeänkin ahneesti
kuin silmitön mato
mädäntyvään omenaan.

Inspiraatio tälle siniselle runolle tuli Runotorstaista (37. haaste), tämän viikon kannustimena oli sana sininen.

Peilipeli

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen

aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat

ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä

Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta

Hymni kapinalliselle

Hei! Mikä äänesi vei?
Kapinallinen.
Samettihousuinen laulaja
lauloit kovaa
sydämellä ja hellästi
huiviharteille
kirkkain sinisin silmin,
rakkaudelle.
Ja hymnejä Ikuisuuden,
Vapahtamisen ja Veljeyden.
Ja Vapaudelle.
Tiet kutsuivat vaativin äänin

Hei, mikä sielusi vei?
Samettihousuinen laiskuri
kovat kaulukset
vinoviivainen solmio
liituraitaiset kalterit
ja lähiön aidattu aurinkopiha.
Kuuntelit ääniä
hitaasti hiljentyviä,
ja vilkuilit hätääntyneesti
kaikkiin suuntiin,
utuun liukuivat kaukana
siintävät, siniset vaarat.
Ja lasihelmesi
pujotit perintöketjuun

hei mikä elämän vei
kapinallinen
kulunein samettihousuin
kuhmuisin otsin
ja sumuisin silmin
katsot taaksesi
pölystä laskevaa tietä

(Runotorstain antologiaan 28.9.2006. Aiheena 19. haasteessa on kapina, vallankumous.)

Valkoiset liljat

niin kysyvin silmin
istuin tuoksuvalle nurmelle
ja tuuli puhalsi ylitseni
kuiskien, kuiskien

niin valkoiset pilvet
niin hehkuvat purjeet
Katso

jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat

(Runotorstain antologiaan 14.9.2006. Aiheena 17. haasteessa on Mamba, Valokuvia.)

Yömerellä

Yö nielaisi päivän.
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin

Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.

Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.

Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni

Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa


(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)

Määrävälein

Määrävälein
omilla saroillaan
muhevassa mullassa
vihreät versot nousevat
toiveikkaissa suorissa riveissä
seuraavat taipuisin kauloin aamusta iltaan
Apollon aurinkoa, valon sokaisemin silmin
ja illasta aamuun, kuiskii
Dionysoksen yö

Hento vehreys heiluu tuulien mukana
etelän, suoloisen ikuisen kasvun tuoksun
idän, toiveikkaan hopeahehkuisen aamunkajon
lännen, väsyneenpunaisen iltaruskon
pohjoisen, jään väristävän viiman

virvoittavat sateet hyväilevät lempeästi
raskaat rakeet iskevät korjaamattomia koloja
ukkosmyrskyt painavat lehtiä maahan

Poimijan kädestä
kiiltäväkylkiset,
myydään eniten tarjoaville
rupiset,
viedään sikojen kaukaloon
vammautuneet,
piilotetaan kompostikasoihin


Syksyinen myllätty maa peittää
tyhjäksi imetyt siemenet
äes möyhentää kuokkijoiden jäljet
ja kesantoniittyjen kukat,
nousevat uudessa keväässä
ravitsemaan mullan
omalla elämällään


(Runotorstain antologiaan 24.8.2006. Aiheenituna 14. haasteessa on perunamainen kuva Ameriikan maalta.)

Hiljainen onni

***

Katujen leikit.
Ilo karjuu mukaansa.
Onni on hiljaa

***

(Runotorstain antologiaan 17.8.2006. Aiheeksi tarjoituista sanoista valitsin onnellisuuden.