päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen
aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat
ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä
Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta
30.11.06
27.11.06
Lastenkutsut
(Kirjoitettu Kiekun ja Kaikun hengessä)
Edessä on juhlat suurekkaat
Äiti hankkii vaatteet kuosikkaat
”Muuten lähdetä ei töllistä
Sehän on niin häpeällistä”
Juhlija on neljän ikäinen
Tomera ja suuriälyinen
Toiveikkaina silmät kiiltävät
Lahjat edessään kun siintävät
Odotukset suuret vellovat
Paketeista kuuluu kolinat
”Lahjat auki heti revinkin
Niistä ovella jo kiittelin!”
Juhlat riemukkaasti remutaan
Riehutaan ja lauluin kemutaan
Pelkästään kai äidin iloksi
Vaatteet tehdään sottaisemmiksi
Äidit huolekkaina seuraavat
Miten lapsensa noin peuhaavat
”Eivät huonommilta näyttäne
Kieltä ärtyisästi käyttäne?”
Isät viinakaapin löytävät
Joukolla he sinne töytäävät
”Kuule, Kulta, sinä ajanet
lakipykälät on kiukkuiset!”
Isillä on autot kulkevat
Hellät vaimot, silmiin sopivat
Silti silmät sivuun vilkuttaa
Iloisesti puntit kilkuttaa
Mummut innostuvat kehuihin
Kirkasta kun kaatuu mehuihin
Miniätkin saavat kehuja:
”Eivät pussaa vieraan jehuja!”
Ukit kyhjöttävät nurkissaan
Hyvät viskit jäissä purkissaan
”Sitä tarvitaankin kovasti
Istuaksemme kuin rovasti!”
Viimein riemujuhlat loppuvat
Kengät kilvan tiellä kopsuvat
Prinsessat ja Prinssit lastataan
Auton perään tuoliin tuutumaan
Hiljainen on tupa Pauhalan
Juhlaväki löytää Uinulan
Äiti vielä isää viekoittaa
Toiveikkaasti tälle kuiskuttaa:
”Lasta lisää yks tai parittain
Riemuamme siten monistain
Ilon amme ovat lapsoset
Ilonamme vaikka kaksoset!”
Edessä on juhlat suurekkaat
Äiti hankkii vaatteet kuosikkaat
”Muuten lähdetä ei töllistä
Sehän on niin häpeällistä”
Juhlija on neljän ikäinen
Tomera ja suuriälyinen
Toiveikkaina silmät kiiltävät
Lahjat edessään kun siintävät
Odotukset suuret vellovat
Paketeista kuuluu kolinat
”Lahjat auki heti revinkin
Niistä ovella jo kiittelin!”
Juhlat riemukkaasti remutaan
Riehutaan ja lauluin kemutaan
Pelkästään kai äidin iloksi
Vaatteet tehdään sottaisemmiksi
Äidit huolekkaina seuraavat
Miten lapsensa noin peuhaavat
”Eivät huonommilta näyttäne
Kieltä ärtyisästi käyttäne?”
Isät viinakaapin löytävät
Joukolla he sinne töytäävät
”Kuule, Kulta, sinä ajanet
lakipykälät on kiukkuiset!”
Isillä on autot kulkevat
Hellät vaimot, silmiin sopivat
Silti silmät sivuun vilkuttaa
Iloisesti puntit kilkuttaa
Mummut innostuvat kehuihin
Kirkasta kun kaatuu mehuihin
Miniätkin saavat kehuja:
”Eivät pussaa vieraan jehuja!”
Ukit kyhjöttävät nurkissaan
Hyvät viskit jäissä purkissaan
”Sitä tarvitaankin kovasti
Istuaksemme kuin rovasti!”
Viimein riemujuhlat loppuvat
Kengät kilvan tiellä kopsuvat
Prinsessat ja Prinssit lastataan
Auton perään tuoliin tuutumaan
Hiljainen on tupa Pauhalan
Juhlaväki löytää Uinulan
Äiti vielä isää viekoittaa
Toiveikkaasti tälle kuiskuttaa:
”Lasta lisää yks tai parittain
Riemuamme siten monistain
Ilon amme ovat lapsoset
Ilonamme vaikka kaksoset!”
21.11.06
Valkoinen laulu
Valkoinen,
valkoisine,
valkoisen
valkoista
valkoisena.
Valkoisissa,
valkoisesta
valkoiseen.
Valkoisen
valkoista.
Valkoisin
valkoiseksi,
valkoisella.
Valkoisetta?
Valkoiselta?
Valkoiselle!
Inspiraatio tälle valkoiselle runolle ja kuvalle tuli Runotorstaista (25. haaste) ja Valokuvatorstaista, joissa molemmissa on tämän viikon täkysanana "valkoinen".
valkoisine,
valkoisen
valkoista
valkoisena.
Valkoisissa,
valkoisesta
valkoiseen.
Valkoisen
valkoista.
Valkoisin
valkoiseksi,
valkoisella.
Valkoisetta?
Valkoiselta?
Valkoiselle!
Inspiraatio tälle valkoiselle runolle ja kuvalle tuli Runotorstaista (25. haaste) ja Valokuvatorstaista, joissa molemmissa on tämän viikon täkysanana "valkoinen".
3.10.06
Hymni kapinalliselle
Hei! Mikä äänesi vei?
Kapinallinen.
Samettihousuinen laulaja
lauloit kovaa
sydämellä ja hellästi
huiviharteille
kirkkain sinisin silmin,
rakkaudelle.
Ja hymnejä Ikuisuuden,
Vapahtamisen ja Veljeyden.
Ja Vapaudelle.
Tiet kutsuivat vaativin äänin
Hei, mikä sielusi vei?
Samettihousuinen laiskuri
kovat kaulukset
vinoviivainen solmio
liituraitaiset kalterit
ja lähiön aidattu aurinkopiha.
Kuuntelit ääniä
hitaasti hiljentyviä,
ja vilkuilit hätääntyneesti
kaikkiin suuntiin,
utuun liukuivat kaukana
siintävät, siniset vaarat.
Ja lasihelmesi
pujotit perintöketjuun
hei mikä elämän vei
kapinallinen
kulunein samettihousuin
kuhmuisin otsin
ja sumuisin silmin
katsot taaksesi
pölystä laskevaa tietä
(Runotorstain antologiaan 28.9.2006. Aiheena 19. haasteessa on kapina, vallankumous.)
Kapinallinen.
Samettihousuinen laulaja
lauloit kovaa
sydämellä ja hellästi
huiviharteille
kirkkain sinisin silmin,
rakkaudelle.
Ja hymnejä Ikuisuuden,
Vapahtamisen ja Veljeyden.
Ja Vapaudelle.
Tiet kutsuivat vaativin äänin
Hei, mikä sielusi vei?
Samettihousuinen laiskuri
kovat kaulukset
vinoviivainen solmio
liituraitaiset kalterit
ja lähiön aidattu aurinkopiha.
Kuuntelit ääniä
hitaasti hiljentyviä,
ja vilkuilit hätääntyneesti
kaikkiin suuntiin,
utuun liukuivat kaukana
siintävät, siniset vaarat.
Ja lasihelmesi
pujotit perintöketjuun
hei mikä elämän vei
kapinallinen
kulunein samettihousuin
kuhmuisin otsin
ja sumuisin silmin
katsot taaksesi
pölystä laskevaa tietä
(Runotorstain antologiaan 28.9.2006. Aiheena 19. haasteessa on kapina, vallankumous.)
14.9.06
Valkoiset liljat
niin kysyvin silmin
istuin tuoksuvalle nurmelle
ja tuuli puhalsi ylitseni
kuiskien, kuiskien
niin valkoiset pilvet
niin hehkuvat purjeet
Katso
jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat
(Runotorstain antologiaan 14.9.2006. Aiheena 17. haasteessa on Mamba, Valokuvia.)
istuin tuoksuvalle nurmelle
ja tuuli puhalsi ylitseni
kuiskien, kuiskien
niin valkoiset pilvet
niin hehkuvat purjeet
Katso
jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat
(Runotorstain antologiaan 14.9.2006. Aiheena 17. haasteessa on Mamba, Valokuvia.)
31.8.06
Yömerellä
Yö nielaisi päivän.
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin
Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.
Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.
Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni
Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa
(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin
Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.
Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.
Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni
Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa
(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)
24.8.06
Määrävälein
Määrävälein
omilla saroillaan
muhevassa mullassa
vihreät versot nousevat
toiveikkaissa suorissa riveissä
seuraavat taipuisin kauloin aamusta iltaan
Apollon aurinkoa, valon sokaisemin silmin
ja illasta aamuun, kuiskii
Dionysoksen yö
Hento vehreys heiluu tuulien mukana
etelän, suoloisen ikuisen kasvun tuoksun
idän, toiveikkaan hopeahehkuisen aamunkajon
lännen, väsyneenpunaisen iltaruskon
pohjoisen, jään väristävän viiman
virvoittavat sateet hyväilevät lempeästi
raskaat rakeet iskevät korjaamattomia koloja
ukkosmyrskyt painavat lehtiä maahan
Poimijan kädestä
kiiltäväkylkiset,
myydään eniten tarjoaville
rupiset,
viedään sikojen kaukaloon
vammautuneet,
piilotetaan kompostikasoihin
Syksyinen myllätty maa peittää
tyhjäksi imetyt siemenet
äes möyhentää kuokkijoiden jäljet
ja kesantoniittyjen kukat,
nousevat uudessa keväässä
ravitsemaan mullan
omalla elämällään
(Runotorstain antologiaan 24.8.2006. Aiheenituna 14. haasteessa on perunamainen kuva Ameriikan maalta.)
omilla saroillaan
muhevassa mullassa
vihreät versot nousevat
toiveikkaissa suorissa riveissä
seuraavat taipuisin kauloin aamusta iltaan
Apollon aurinkoa, valon sokaisemin silmin
ja illasta aamuun, kuiskii
Dionysoksen yö
Hento vehreys heiluu tuulien mukana
etelän, suoloisen ikuisen kasvun tuoksun
idän, toiveikkaan hopeahehkuisen aamunkajon
lännen, väsyneenpunaisen iltaruskon
pohjoisen, jään väristävän viiman
virvoittavat sateet hyväilevät lempeästi
raskaat rakeet iskevät korjaamattomia koloja
ukkosmyrskyt painavat lehtiä maahan
Poimijan kädestä
kiiltäväkylkiset,
myydään eniten tarjoaville
rupiset,
viedään sikojen kaukaloon
vammautuneet,
piilotetaan kompostikasoihin
Syksyinen myllätty maa peittää
tyhjäksi imetyt siemenet
äes möyhentää kuokkijoiden jäljet
ja kesantoniittyjen kukat,
nousevat uudessa keväässä
ravitsemaan mullan
omalla elämällään
(Runotorstain antologiaan 24.8.2006. Aiheenituna 14. haasteessa on perunamainen kuva Ameriikan maalta.)
23.8.06
Rakastan Sinua
Rakastan Sinua kuin viimeistä päivää.
Niin kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
ja muistan
unieni elämän huudon
ja pääni puristuksen
ja hengityksen hurman
Niin minä Sinua rakastan
ja rakkaus tuoksuu kuin kevät
tuoksuu, tuoksuu kuin
kaadettu kesäheinä
katkaistu koivunoksa
vaoille kynnetty kukkaniitty
sateinen kallion sammalkylki
makeansuolainen merituuli
kasteena huulilla
ja kaneliomena, maahan pudonnut,
haljenneena hämmästyksestä
kypsät kyljet ryppyisinä Rakastan
kurkien huutoa syksyisillä soilla
ja joutsenen laulua.
Niin minä Sinua rakastan
lepattavalla liekillä.
Niin kuin viimeistä päivää tai ensimmäistä
ja muistan
unieni elämän huudon
ja pääni puristuksen
ja hengityksen hurman
Niin minä Sinua rakastan
ja rakkaus tuoksuu kuin kevät
tuoksuu, tuoksuu kuin
kaadettu kesäheinä
katkaistu koivunoksa
vaoille kynnetty kukkaniitty
sateinen kallion sammalkylki
makeansuolainen merituuli
kasteena huulilla
ja kaneliomena, maahan pudonnut,
haljenneena hämmästyksestä
kypsät kyljet ryppyisinä Rakastan
kurkien huutoa syksyisillä soilla
ja joutsenen laulua.
Niin minä Sinua rakastan
lepattavalla liekillä.
Rakastan, niin kuin aina
Innostuin taas kokeilemaan Leevin google-runokonetta. Compiled 8/23/2006 8:21:15 AM GMT Leevi Lehdon Google Poems-koneella
***
Niin kauan, kuin saan
vain sinua, sinua rakastan
sinua ajatuksissani rakastan sinua
katseissani rakastan sinua kun olet kanssani
rakastan sinua
sen sinä sait aikaan.
Nyt kyyneleet poskilleni tuli, kun näin sinut,
niin sydämeni suli. Sinä saat silmäni loistamaan
ja suuni toistamaan:
rakastan sinua.
On kiva kun kielesi käy
minun suussa. Minulle ei merkitse muu
kuin rakkaus, koska olet
niin kuuma pakkaus
rakastan sinua niin että en unta saa, ...
Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan että ne auki
minä sanon sen kaikille:
minä rakastan sinua.
Teinkö 1972 jotain väärin?
Vai oliko niin tarkoitettu?
samalla tavalla kuin ennenkin,
mutta en silti pysty antamaan anteeksi. Miksi
rakastan sinua vielä
en koskaan
halua luopua sinusta, rakastan sinua niin
etten näe pimeyttä enää kuin pienissä määrin
että pääni tuntuu hajoavan
rakastan sinua niin
Minulla on
kärsivällisyyttä enemmän
kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin
opettaa sinuakin olemaan kärsivällinen.
rakastan sinua niin valtavasti
Niin kuin haaksirikkoutunut
vihaa merta, tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa
odottamattomia vieraita
rakastan sinua niin paljon
Vai pitääkö hlö, Minä,
niin paljon omasta reaktiostaan,
kun tapaa henkilön, Sinä, että sanoo lauseen yksi
ja itse asiassa siis sanoo:
Minä rakastan omaani...
{ Minäkin rakastan sinua todella paljon ja oli erittäin ihanaa
kun kirjoitit minulle suloisen runon. Ilta oli silti kiva ja nautin seurastasi
niin kuin aina. }
***
Niin kauan, kuin saan
vain sinua, sinua rakastan
sinua ajatuksissani rakastan sinua
katseissani rakastan sinua kun olet kanssani
rakastan sinua
sen sinä sait aikaan.
Nyt kyyneleet poskilleni tuli, kun näin sinut,
niin sydämeni suli. Sinä saat silmäni loistamaan
ja suuni toistamaan:
rakastan sinua.
On kiva kun kielesi käy
minun suussa. Minulle ei merkitse muu
kuin rakkaus, koska olet
niin kuuma pakkaus
rakastan sinua niin että en unta saa, ...
Kun niin vihaan
etteivät silmäni enää sulkeudu
kun niin rakastan että ne auki
minä sanon sen kaikille:
minä rakastan sinua.
Teinkö 1972 jotain väärin?
Vai oliko niin tarkoitettu?
samalla tavalla kuin ennenkin,
mutta en silti pysty antamaan anteeksi. Miksi
rakastan sinua vielä
en koskaan
halua luopua sinusta, rakastan sinua niin
etten näe pimeyttä enää kuin pienissä määrin
että pääni tuntuu hajoavan
rakastan sinua niin
Minulla on
kärsivällisyyttä enemmän
kuin koskaan voit aavistaa. Haluaisin
opettaa sinuakin olemaan kärsivällinen.
rakastan sinua niin valtavasti
Niin kuin haaksirikkoutunut
vihaa merta, tai jonglööri vihaa mokia,
niin kuin emäntä vihaa
odottamattomia vieraita
rakastan sinua niin paljon
Vai pitääkö hlö, Minä,
niin paljon omasta reaktiostaan,
kun tapaa henkilön, Sinä, että sanoo lauseen yksi
ja itse asiassa siis sanoo:
Minä rakastan omaani...
{ Minäkin rakastan sinua todella paljon ja oli erittäin ihanaa
kun kirjoitit minulle suloisen runon. Ilta oli silti kiva ja nautin seurastasi
niin kuin aina. }
22.8.06
Hiljainen onni
***
Katujen leikit.
Ilo karjuu mukaansa.
Onni on hiljaa
***
(Runotorstain antologiaan 17.8.2006. Aiheeksi tarjoituista sanoista valitsin onnellisuuden.
Katujen leikit.
Ilo karjuu mukaansa.
Onni on hiljaa
***
(Runotorstain antologiaan 17.8.2006. Aiheeksi tarjoituista sanoista valitsin onnellisuuden.
3.8.06
Perille
Matkalla perille
paljaat jalat, pehmeinä,
astuivat pienille teräville kiville
lempeä henkäys
puhalsi kivun pois
pujotti jalkoihin
kiiltävät kengät
koristeltu pienillä sydämillä
punaisilla suloisilla kukilla
nauhat sidottu
lämpimillä suudelmilla
ja pohjat vahvistettu
voimattomalla sydänverellä
kovaa tietä vastaan.
Tie perille
vilisee jalkojen alla, tuulissa
sinikellot soutavat
tuomet tuoksuvat
horsmat huojuvat
korskeat koiranputket
ja hyvin hoidetut takiaiset.
Vehreää. Ruskeaa. Valkoista.
Maisemat liukuvat ohi
pehmeiden metsäpolkujen
kuumien hiekkateiden
kylmien kivikatujen
laveiden asfalttiteiden.
Kivet raapivat sileät pohjat
lika laskeutuu verkoksi
pienille sydämille
punaiset kukat karisevat.
Ja pohjat,
kuluvat puhki.
Suudellut solmut kirpoavat.
Paljaat jalat, kovettuneina,
astuvat pienille teräville kiville.
Matkalla perille. Perille.
(Runotorstain antologiaan 3.8.2006. Aiheena on matka)
paljaat jalat, pehmeinä,
astuivat pienille teräville kiville
lempeä henkäys
puhalsi kivun pois
pujotti jalkoihin
kiiltävät kengät
koristeltu pienillä sydämillä
punaisilla suloisilla kukilla
nauhat sidottu
lämpimillä suudelmilla
ja pohjat vahvistettu
voimattomalla sydänverellä
kovaa tietä vastaan.
Tie perille
vilisee jalkojen alla, tuulissa
sinikellot soutavat
tuomet tuoksuvat
horsmat huojuvat
korskeat koiranputket
ja hyvin hoidetut takiaiset.
Vehreää. Ruskeaa. Valkoista.
Maisemat liukuvat ohi
pehmeiden metsäpolkujen
kuumien hiekkateiden
kylmien kivikatujen
laveiden asfalttiteiden.
Kivet raapivat sileät pohjat
lika laskeutuu verkoksi
pienille sydämille
punaiset kukat karisevat.
Ja pohjat,
kuluvat puhki.
Suudellut solmut kirpoavat.
Paljaat jalat, kovettuneina,
astuvat pienille teräville kiville.
Matkalla perille. Perille.
(Runotorstain antologiaan 3.8.2006. Aiheena on matka)
31.7.06
Unileikki
Illalla haluna leikki
unet ihanat salaa
taas mieleen palaa.
Kasvoilla toiveikas meikki
Unet kohtalon valaa
Harmaassa aamussa on
illasta jäljellä uni
ei ollut valittuni
Puck, Oberon
(P. Mustapäätä (Selitys kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka, vuodelta 1947) mukaillen. Runotorstain antologiaan 27.7.2006. Aiheena on leikki)
unet ihanat salaa
taas mieleen palaa.
Kasvoilla toiveikas meikki
Unet kohtalon valaa
Harmaassa aamussa on
illasta jäljellä uni
ei ollut valittuni
Puck, Oberon
(P. Mustapäätä (Selitys kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka, vuodelta 1947) mukaillen. Runotorstain antologiaan 27.7.2006. Aiheena on leikki)
6.7.06
Varpaat
Sitten
eräänä iltana, seisoit tiililattialla
olohuoneessa lähiön tiilisessä rivitalossa,
sanoit arkisella, tasaisella äänellä: Kuule,
sanoit, kuule mennäänkö sänkyyn
ja rakastellaan?
Sanoit ja minä kuulin sen
arkisella kuulolla.
Taittelimme vaatteemme huolella
tuolin selkänojalle tai vaatekaappiin
peiliovien taakse
tavallisille paikoilleen
omiin kaappeihimme.
Lattia oli viileä, viileä
tiililattiamme ja jalkasi
tarvitsivat lämpimät sukat.
Kauniit jalkasi,
joita olin suudellut lämpimiksi,
paljaat hoikat varpaasi, jokaisen erikseen
lämpimäksi kylmässä yksiössä
puutalossa Pinninkadulla, vesi jäätyi
ikkunan alla. Vaatteet viskelty
lattialaudoille, paljaat suloiset
varpaasi suutelin lämpimiksi
paljaalla patjalla alastomana.
Kävelen siitä ohi usein, lämpimänkeltaisten
puuseinien tilalla harmaat
korkeat betoniseinät ja kyltti:
Varo putoavaa jäätä.
(Runotorstain antologiaan 6.7.2006. Aiheena on muutos)
eräänä iltana, seisoit tiililattialla
olohuoneessa lähiön tiilisessä rivitalossa,
sanoit arkisella, tasaisella äänellä: Kuule,
sanoit, kuule mennäänkö sänkyyn
ja rakastellaan?
Sanoit ja minä kuulin sen
arkisella kuulolla.
Taittelimme vaatteemme huolella
tuolin selkänojalle tai vaatekaappiin
peiliovien taakse
tavallisille paikoilleen
omiin kaappeihimme.
Lattia oli viileä, viileä
tiililattiamme ja jalkasi
tarvitsivat lämpimät sukat.
Kauniit jalkasi,
joita olin suudellut lämpimiksi,
paljaat hoikat varpaasi, jokaisen erikseen
lämpimäksi kylmässä yksiössä
puutalossa Pinninkadulla, vesi jäätyi
ikkunan alla. Vaatteet viskelty
lattialaudoille, paljaat suloiset
varpaasi suutelin lämpimiksi
paljaalla patjalla alastomana.
Kävelen siitä ohi usein, lämpimänkeltaisten
puuseinien tilalla harmaat
korkeat betoniseinät ja kyltti:
Varo putoavaa jäätä.
(Runotorstain antologiaan 6.7.2006. Aiheena on muutos)
30.6.06
Jumalan aamu (2. versio)
Nouse,
Abdulrahman, Jumalan orja
yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?
Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa
puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa
äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia
Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun
(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.)
Abdulrahman, Jumalan orja
yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?
Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa
puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa
äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia
Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun
(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.)
29.6.06
Jumalan aamu
nouse,
Abdulrahman,
Jumalan orja
yön sylistä
valkoinen lanka
kutsuu uskovaa
rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa
ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa
pesua?
minareeteista
kutsuvat jo
viettelevät huudot
hiljaisuudessa
puhtaat
lumenvalkoiset
ihokkaat odottavat
uskojaa
äänet kaipaavat
uhreja, unet
neitsyen puhtaat,
paratiisia
Jumalan Orja
Abdulrahman,
Nouse
Jumalasi aamuun
(Runotorstain antologiaan 29.6.2006.)
Muita täällä julkaistuja aamurunojani: Aamu, Hunajakaste, yölinnut, Outoja unia, Hiljaisuus, Peilissä, Talviaamu.
Abdulrahman,
Jumalan orja
yön sylistä
valkoinen lanka
kutsuu uskovaa
rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa
ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa
pesua?
minareeteista
kutsuvat jo
viettelevät huudot
hiljaisuudessa
puhtaat
lumenvalkoiset
ihokkaat odottavat
uskojaa
äänet kaipaavat
uhreja, unet
neitsyen puhtaat,
paratiisia
Jumalan Orja
Abdulrahman,
Nouse
Jumalasi aamuun
(Runotorstain antologiaan 29.6.2006.)
Muita täällä julkaistuja aamurunojani: Aamu, Hunajakaste, yölinnut, Outoja unia, Hiljaisuus, Peilissä, Talviaamu.
22.6.06
Hedelmäuni
mä havahduin uneen
kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa
ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin
ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta
viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto
heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi
tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa
(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)
kyykyssä äidin tomaattipenkissä
varsien ja lehtien varjossa
lämpimällä punaisella seinällä
valkoiset laudat
rosoinen viileä kivijalka
möyhittyä multaa auringossa
ja iso tomaatti, nyrkkiä suurempi
kiiltävän veren punainen,
vilkaisin ylös
mustiin tyhjiin ikkunoihin
ensimmäinen puraisu
ei tahtonut rikkoa sileää kuorta
ja suu oli
tomaatin holvikaarta pienempi
ohut kiukkuinen kuorenpala
liimautui nieluun
kakistus ja kyökkäys
himo kutitteli kurkkua,
uusi haukkaus
mehua pursuaa huulille
posket litimärkinä
rinnalle punaisenviileät purot
maut, makeaa ja suloista
karvas maku maistuu
vasta kielen viimeisillä nystyröillä
leijuu nielusta alas ja livahtaa
niin kuin hedelmän liha
imaistu muistoiksi
siemenet
sammakonkutua
makea lotkaus kurkussa
jokainen siemen kutittaa
herkän nielun suuta
viimeinen suupala
haalean punaista
karvasta lihaa
vain kuivuva kara jää käteen
ja haikea makean muisto
heitän sen pois
ohi matelevaan veteen
se tarttuu yksinäisen lumpeenkukan
litteään lehteen
ja pyörähtää irti
hiljaisen virran vietäväksi
tomaattipenkin multa
huohottaa kuumassa auringossa
(Runotorstain antologiaan 22.6.2006.)
19.6.06
kädet
kun hän ojensi käsiään
iho heleää samettia
ja tavoitteli taivasta
ja kosketti kaikkia tähtiä
ja sileät sormet hipaisivat
jokaista toivetta
kun kädet ristissä rinnalla
iho himmeää pellavaa
ja sormissa tuhannet hyväilyt
ja muistot sormien päissä
ja hipaistut toiveet
taiottu unikseni
kun edessä ikuinen maisema
käsin koskematon
ja tyynet kädet hipaisevat
Luojansa kasvoja
(Myöhässä Runotorstain antologiaan 15.6.2006.
PS. korjasin vähän jälkeenpäin, kun oli jäänyt verbivirhe)
iho heleää samettia
ja tavoitteli taivasta
ja kosketti kaikkia tähtiä
ja sileät sormet hipaisivat
jokaista toivetta
kun kädet ristissä rinnalla
iho himmeää pellavaa
ja sormissa tuhannet hyväilyt
ja muistot sormien päissä
ja hipaistut toiveet
taiottu unikseni
kun edessä ikuinen maisema
käsin koskematon
ja tyynet kädet hipaisevat
Luojansa kasvoja
(Myöhässä Runotorstain antologiaan 15.6.2006.
PS. korjasin vähän jälkeenpäin, kun oli jäänyt verbivirhe)
9.6.06
Kommettiystävällinen blogi
Olin vahingossa ja suuressa epäviisaudessani estänyt kommentoinnin tässä blogissa. Varmaan sadat kommentit ovat näin jääneet julkaisematta. Pyydän anteeksi.
Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.
Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.
Jos haluat kommentoida, ole hyvä ja kommentoi, deletoi ensin ne typerät koodinpätkät name ja website ruuduista ja laita mitä haluat tilalle.
Jos haluat systeemin muistavan tiedot seuraavia kertoja varten, tikkaa Remember me -lokero myös. Tämä toimii cookiella.
8.6.06
pyöreät pyörät pyörivät
pyöreä pyörä pyörii
hiekkaisella tiellä
korkeat horsmat vilistävät ohi
keltavihreät koiranputket
huojuvat suvituulessa
rippakoivujen viileät
varjot nurmella
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
kiiltävien mäntyjen rungoista
punaisen tuvan
avoimeen ikkunaan
pyöreä pyörä pyörii
kuumalla asfaltipihalla
ohi vilistävät autojen
naarmuttomat kirkkaat kyljet
roskapöntöt, kolhitut
kannet avoimina,
harmaassa betoniseinässä
tervehdys: ”haista vittu”
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
korkeiden talojen kuilusssa
ylös avoimeen ikkunaan
nauruissa sama sointi,
toivorikas
pyöreät pyörät pyörivät
suloisessa elämänsuvessa
(Runotorstain antologiaan 8.6.2006)
hiekkaisella tiellä
korkeat horsmat vilistävät ohi
keltavihreät koiranputket
huojuvat suvituulessa
rippakoivujen viileät
varjot nurmella
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
kiiltävien mäntyjen rungoista
punaisen tuvan
avoimeen ikkunaan
pyöreä pyörä pyörii
kuumalla asfaltipihalla
ohi vilistävät autojen
naarmuttomat kirkkaat kyljet
roskapöntöt, kolhitut
kannet avoimina,
harmaassa betoniseinässä
tervehdys: ”haista vittu”
riemunkiljahdukset ja nauru
kajahtavat
korkeiden talojen kuilusssa
ylös avoimeen ikkunaan
nauruissa sama sointi,
toivorikas
pyöreät pyörät pyörivät
suloisessa elämänsuvessa
(Runotorstain antologiaan 8.6.2006)
7.6.06
Minä
ihmiset
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja
maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä
Ei kukaan jaksa molempia
(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))
tapasitteko taivaalla
ikuisuuden ajelehtijan
maailmankaikkeuden liftaajan
minä olen ilmojen haaveilija,
pilvellänauraja
maassa pyörähdän kerälle
hukun pohjamudassa toivottomaksi,
minä olen syvyyksien surija,
mudassaitkijä
Ei kukaan jaksa molempia
(Runotorstain 1.6. tuotokseni uudelleenajateltuna, kun tui ei tainnut hyväksyä edellistä edes runoksi;))
1.6.06
Liejukala
***
Sitten vielä ihmiset
oletteko havainneet taivaalla toisenne
te kaikki elektrisiittisen ikuisuuden liftarit
olen ilmojen sankari ilman muuta
pohjalla menen kerälle, horrostan kuin liejukala
ulospäin tyhjänä ja valheellisena.
Ei kukaan jaksa niitä molempia.
***
(HUOM: Lauseet on lainattu kullakin rivillä näkyvästä osoitteista, runo ottaa osaa Runotorstain tämän viikon antologiaan ja on julkaistu myös Dionysoksen keväässä vastauksena Käymälän haasteeseen. Olen kovin laiska:)
Sitten vielä ihmiset
oletteko havainneet taivaalla toisenne
te kaikki elektrisiittisen ikuisuuden liftarit
olen ilmojen sankari ilman muuta
pohjalla menen kerälle, horrostan kuin liejukala
ulospäin tyhjänä ja valheellisena.
Ei kukaan jaksa niitä molempia.
***
(HUOM: Lauseet on lainattu kullakin rivillä näkyvästä osoitteista, runo ottaa osaa Runotorstain tämän viikon antologiaan ja on julkaistu myös Dionysoksen keväässä vastauksena Käymälän haasteeseen. Olen kovin laiska:)
1.4.06
Kuluttajan kuolema
mainokset iskevät suoneen
josta vuotaa
mahla
optioiden rahoittaja
savuisten salonkien kiillottaja
nöyränä näkymätön
kuluttajan
kuolema ei
tarvitse kirkuvia mainoksia
josta vuotaa
mahla
optioiden rahoittaja
savuisten salonkien kiillottaja
nöyränä näkymätön
kuluttajan
kuolema ei
tarvitse kirkuvia mainoksia
31.3.06
29.3.06
Hunajakaste
***
Otan yön syliin
hyväilen siihen hymyn
joka unelmoi
Suutelen silmiin
tähtien pilkkeet, korviin
kuiskin kiihkoni
Aamun huulille
hipaisen suudelmien
hunajakasteen
päivä pyyhkii sen pois
***
Otan yön syliin
hyväilen siihen hymyn
joka unelmoi
Suutelen silmiin
tähtien pilkkeet, korviin
kuiskin kiihkoni
Aamun huulille
hipaisen suudelmien
hunajakasteen
päivä pyyhkii sen pois
***
28.3.06
Lumenvalkoiset
Ja valtaistuimilta
kiirivät
äänet,
rikkovat hiljaisuuden
pellavaiset
lumenvalkoiset
ihokkaat
kupeilla
taivaan avaimet
Äänet huutavat
alttareita
unet,
neitsyen puhtaat,
uhreja
kiirivät
äänet,
rikkovat hiljaisuuden
pellavaiset
lumenvalkoiset
ihokkaat
kupeilla
taivaan avaimet
Äänet huutavat
alttareita
unet,
neitsyen puhtaat,
uhreja
8.3.06
Muistatko miksi
Hiljaisilla haudoilla leijuu
usvaa,
ajan savut murtuneilla
jäljillä
kivirivit, niissä ei lue: nuoruus,
sinut on murhattu
Siinä kaiken sisässä lepäävät
näyttämöidensä raunioilla
kaikkensa sanoneina riveittäin
syitä ymmärtämättömät
Kävelen vapauteen, jäsenissä
pelon kiitollisuus,
aikakauden yli hyväilen
nuoria kasvoja kuin
peilissä
Muistatko, miksi?
usvaa,
ajan savut murtuneilla
jäljillä
kivirivit, niissä ei lue: nuoruus,
sinut on murhattu
Siinä kaiken sisässä lepäävät
näyttämöidensä raunioilla
kaikkensa sanoneina riveittäin
syitä ymmärtämättömät
Kävelen vapauteen, jäsenissä
pelon kiitollisuus,
aikakauden yli hyväilen
nuoria kasvoja kuin
peilissä
Muistatko, miksi?
2.2.06
Unta
näin levottoman unen
näin unessani rauhatonta unta
kuljin rantahiekassa
enkä jättänyt askelten jälkiä
aaltojen hyväiltäväksi
hengitin syvään,
eikä hengitykseni huurtunut
jäisessä ilmassa
nostin katseeni
eikä kukaan katsonut silmiini houkuttavasti
hymyilin kutsuvasti
ja peili vastasi hymyyni
näin levottoman unen
josta heräsin unessani
näin unessani rauhatonta unta
kuljin rantahiekassa
enkä jättänyt askelten jälkiä
aaltojen hyväiltäväksi
hengitin syvään,
eikä hengitykseni huurtunut
jäisessä ilmassa
nostin katseeni
eikä kukaan katsonut silmiini houkuttavasti
hymyilin kutsuvasti
ja peili vastasi hymyyni
näin levottoman unen
josta heräsin unessani
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)