Hiljaisilla haudoilla leijuu
usvaa,
ajan savut murtuneilla
jäljillä
kivirivit, niissä ei lue: nuoruus,
sinut on murhattu
Siinä kaiken sisässä lepäävät
näyttämöidensä raunioilla
kaikkensa sanoneina riveittäin
syitä ymmärtämättömät
Kävelen vapauteen, jäsenissä
pelon kiitollisuus,
aikakauden yli hyväilen
nuoria kasvoja kuin
peilissä
Muistatko, miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti