Noita

Kuule! Kuulikko?
kuiikkokuiikkokuiikkokuiii
Kesäyön noita

Kuikkaa eli tohottajaa tai tohtajaa voi kuunnella Suomen Luonnon saitilla.

Yössä

Kuutamon kilo
Kesänpehmeässä yössä
Ketun kirkaisu

Näyte ketun kirkaisuista löytyy tästä (YLEn Viikon luontoääni).

Helle-runo

Päivien kimallus,
ilmastoitu painajainen.
Yö on hellä.

Inspiraatio tähän tuli Blogisiskolta, joka ehdotti Facebookillaan runoilua helteestä käyttäen kirjojen nimiä. Ensimmäinen rivi on tietysti Hesarin kulttuuriosaston perustajan, Marja Niiniluodon, vuonna 1954 suomentamasta Han Suyinin kirjasta, toinen Saarikosken suomentamaa (1964, Gummerus) Henry Milleriä ja kolmas rivi Saarikosken suomennos (1962) F. Scott Fitzgeraldin tekstistä.

Elämäni

Oi, elämäni,
naurava veitikka
hymyilevä uni

2012

Aamu heräsi
vanhalla tavallansa
tähänkin vuoteen.

Tuulet

Tuulet kuiskivat
Oi Kauneus, Oi Onni,
lumeet Kuutamon

Heat

On a wintry day
blackbird - in his rave of heat
flies blind past first blooms

Säteet

Aamun hopeasäteissä
liu’uimme unista valveille
pehmeästi
kuin yön syleilyssä
nauroimme auringolle.

Tuomet tuoksuivat.
Kaste laskeutui nurmelle
ja kosketti multaa
Latvoissa huokuvat
suolaiset tuulet

Taiat

Elämä onkin
taitolaji, yritin
turhaan taioilla

Runotorstain 213. haaste, jossa on haasteena sana 'taiat'.

Vesi

Peittyvä lampi
hyllyvä rahkapeitto
- vesi odottaa

Tässä elämässä

Tässä on taikaa
tässä elämässä,
enemmän kuin luulin
ja vähemmän
kuin salaa toivoin.

Runotorstain inspiroima, 206. haaste, inspiraationa on 'tässä'.

Sanat

Äänet niin kaukaa
unistani kuiskivat
kultaiset sanat
perityt kalterini
kehtoni ja hautani

Sunnuntain hymy

***

viikkojen itkut
pilvien välissä on
Sunnuntain hymy

***

Tuuli ja ruoho

***

Tuuli puhalsi
yli ruohon, se taipui -
niin kuin tuulikin

***

Juhannustaika

Juhannusyönä
näet rakkaasi oikein
avoimin silmin

Uudelleen lämmitettynä Runotorstain 213. haasteeksi, sana 'taiat'.

Yötön

Yöhön on matkaa
päiviä. Rakkaat tunnit
siipisulkani

putoavat merellä
ihanat unelmani

jo aurinko laskee niin
punaisena verenä

satamassani
lepattavat tervatut
verkot, kuin korpit

Runotorstain inspiroima myös, 95. haaste, inspiraationa on kuva auringonlaskun palvojasta.

Luostarin rukoilijat

Luostarin yössä ei liiku muu kuin
toiveikas hiiri
ja munkin arka käsi
ohuen peiton alla.

Hiiri rukoilee
että kissa olisi sokea
ja munkki, että Jumala.

Kissa vain nukkuu,
silmät kiinni ja
rukoilee että saisi
jumalallisen maukasta hiirtä.

Ja Hänkin nukkuu
häiriintymättä ikiunta
mutta kuulee

sattumalta
munkin rukouksen

Runotorstain inspiroima myös, 94. haaste, teemasanana "sattuma".

Sanojen metsä

Triljoonat runot
kutsuvat löytäjäänsä,
Sanojen Metsä

kuiskii kuulijan yllä
- mutta nauraa partaansa

Intermetso

Niin vaihtuivat vuodenajat
nuo tummat kiitävät metsonsiivet.
Ja mitä tapahtui? Ei mitään
suuria. Pienhiukkaset vain

tanssivat ja eksyivät lähekkäin.
"Ei ole avaruutta,
ilman ainetta."
Tai ainetta ilman avaruutta.

Niin sielu löysi sijansa
eksyneistä elementeistä, hataran
luolan asunnoksi ja matka-astiaksi
ja värisi, punaisen hetkensä


Kunnes aika
- tai mahdollisesti joku jumalista -
nauraa auki näkymättömät siteet
ja lakaisee tomun takaisin

matonkulman alle
Vain henki jää, kuiskittuna
jonkun toisen seinään
tunteina, ajatuksina ja sanoinakin

mistään riippumatta
aineettomana niin kuin aina
Vaihtaen vuodenajat
aikansa kuluksi

Huuto

Jos vain jaksatte huutaa
kipunne kuuluviksi,
sydän ei helähdä
pirstaleiksi
korvat soivat tuttua ääntä
ja huulet
muistavat rakkauden
hunajasuolan

hiljaisuus sattuu
viiltona
uuvuttaa sydämen
ja kivettää
korvat kuulemattomiksi

eikä kumpikaan maista
hyvästien verta

Runotorstain inspiroima myös, 51. haaste, teemasanana "ääni".