Nouse,
Abdulrahman, Jumalan orja
yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin
Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?
Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa
puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa
äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia
Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun
(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.)
5 kommenttia:
Pidän tästä muotoilusta enemmän, tekstin jykevyys tulee paremmin esiin, aiempi vaikuttaa liian pilkotulta. Tämä on jännätunnelmainen runo, tekstin kauneus kulkee käsikädessä sisällön kätkemien kauhun'kymien kanssa.
Kiitos, Tui. Minulle jäi Sahramin positiivisesta kommentista sellainen olo, että muoto ei ollut oikea ja siksi muotoilin uudestaan. Tämä runotorstai on muuten loistava idea. Kommenttiaktiivisuus voisi osanottajilla tietysti olla vähän suurempi, mutta hyvä näinkin.
Niinhän se voisi ollakin, mutta osaltaaaan varmaan kesälomat vaikuttavat. Osa ehtii juuri runonsa kirjoittaa, mutta ei kierrellä muiden blogeissa. Osa ei välttämättä edes halua. Olen kuitenkin huomannut, että muutamat käyvät ahkerasti lukemassa ja kommentoimassa, se on mukavaa.
Ehkä toimii tosiaan vähän paremmin näin kuin tuo edellinen versio. Hyvin olet ainakin saanut tunnelman tavoitettua tässä runossa. Suorastaan kuulin minareettinen kutsun *virne* Noh, vakavasti ottaen minuun iski etenkin säkeistö "äänet kaipaavat uhreja, unet/ neitsyen puhtaat, paratiisia". Tuo pilkku ennen unia on vahva tehokeino. Jotenkin painottaa sanaa mukavasti.
Saana, joo, se toinen on liian pilkuttu niin kuin Tui tuossa jo sanoikin. Pilkut ja sanamuodot pitäisi saada ennen julkaisua kohdalleen (mainittu pilkku onkin juuri oikeassa kohdassa:). Jotkut sanamuodot kirjoittaisin nyt toisin, mutta hällä väliä.
Lähetä kommentti