31.8.06

Yömerellä

Yö nielaisi päivän.
Tähdet kasvavat valon varjoista
ja paljastavat nuoruusuneni
yömuistiin kirjatut
Turhat Taistelut
Ikuiset Suuret Rakkaudet
Vallinnat? Pakoteitä.
Pakoteitä Huomaamattomin Risteyksin

Yöuni kuiskii alastomaksi
jokaisen loppuunkulutetun tien
ja koskemattomat polut
juomattomien lähteiden reunoilla
ja uskotut Armonlaaksot
lupausten Korkeat Kirkot
ja Ikuisen Elämän jumalat,
ja meren. Meren.

Yömerellä hiljaisuus vaikenee
unet hukkuvat
aaltojen virtaan.
Valo odottaa.

Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni

Valo syövytti varjot syvemmiksi
sulatti tähdet
ja harhailin huoneitteni läpi
aamusta iltaan ilman yön valoa


(Runotorstain antologiaan 31.8.2006. Aiheena 15. haasteessa on valo.)
(Huom: korjasin noiden juomattomien lähteiden kohtaa vähän, koska Sikurin kommentti jäi vaivaamaan mieltä)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä runo on niin RIKAS, etten tiedä, mitä sanoa. Ensiksi mieleeni jäivät "koskemattomat polut juomattomien lähteiden ympärillä". Vaatii tulla lukemaan uudelleen. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

"Päivää pelkään enemmän.
Aurinko aukaisi taas ovensa
astui yön sisään
ja häpäisi yönuneni"

Olen joskus miettinyt, kumpi on todellisempi minä -yöminä vai päiväminä.
Jään miettimään edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Toivottavasti tulette vielä takaisin.

Sikurin kommentti juomattoista lähteistä oli myös sikäli mielenkiintoinen, että huomasin kuinka sen rivin olisi pitänyt sanamuodoiltaan olla, mutta kun nopeasti näitä väsää, eti ole aikaa korjata kaikkia flow-juttuja.

SusPetal, mielenkiintoinen kommentti yöstä ja päivästä. Päiväminä on aina roolien vetämistä. Mehän näyttelemme kaikenlaisia tarinoita tietoisena aikana ja uskottelemme itsellemmekin, että ne ovat todellinen "minämme". Yöminä ei valehtele samassa määrin, ehkä;))

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka, pidin tästä runosta erittäin paljon. Se on sellainen, jota voi lukea uudestaan ja uudestaan, makustella sanojen merkityksiä, nauttia Suurten Kirjainten julistavuudesta ja Suurista Ajatuksista. Kiitos elämyksesta! Yritin keksiä kritiikiä, kun siihen omissa kommenteissani melkein luvan sain, mutta en löytänyt muuta kuin ensimmäisen säkeistön Vallinnat. Pitäisikö olla Valinnat? Ja lukisin tätä mieluiten sohvannurkassa intiimisti paperilta kirjankansien välistä kuin työpöydän ääressä ruudulta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Tui. Olet oikeassa, Valinnat pitäisi olla kysymys. Sehän se selvästi kirjoittajalla oli ollut mielessä, mutta ei osannut laittaa oikeaa muotoa "paperille".

Tämä syntyi melko nopeasti ja korjailuun ei ollut kovin paljoa aikaa. Luin tehtävänannon yöllä, luin ravinnoksi vähän nuorta P. Haavikkoa, nukuin päälle ja aamulla ensimmäiseksi laitoin ensimmäisen version käsin paperille ja korjasin näyttölaitteella, mm. nuo "aikatasot" verbimuotoineen syntyivät vasta silloin. Samoin viimeiset neljä riviä siirtyivät silloin alusta loppuun.

Kritiikki otetaan kiitollisena vastaan. Ymmärsin koko torstaiantologian idean olevan jakamisessa ja kritiikissä. Mutta eihän sitä voi vaatia, ainoastaan toivoa:)

Anonyymi kirjoitti...

Pidän mielessä, että täällä voi kritiikin kanssa mellastaa. En kuitenkaan usko pakkokritiikkiin, jos ei löydy syytä, voi ihan rehellisesti kiittää. Ja näinkin voi olla: Nopeasti kirjoitettu, luotu, voi koskettaa ilman suuria viilauksia. Mutta toisaalta, se, että kirjoitat paljon, myös näkyy.