niin kysyvin silmin
istuin tuoksuvalle nurmelle
ja tuuli puhalsi ylitseni
kuiskien, kuiskien
niin valkoiset pilvet
niin hehkuvat purjeet
Katso
jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat
(Runotorstain antologiaan 14.9.2006. Aiheena 17. haasteessa on Mamba, Valokuvia.)
10 kommenttia:
Kaunis tunnelma ja muisto! Valkoiset liljat tuulessa, jos sait vastauksen, se oli ihana elämys.
Niinpä. Ja ne kysymykset eivät välttämättä silmistä haihdu, vaikka kokemuksia karttuu.
Herkkä runo. Niin-sanan toisto toimii etäännyttäjänä ja tuo "kuiskien, kuiskien" tuo mukaan tuulen keinuntaa. En voi sille mitään, että "ja tuuli puhalsi ylitseni" soi korvissani raamatullisesti (Psalmi 103:16; piti selvittää mistä löytyy tuo usein lainattu kohta).
Kiitos kommenteista. Kysymyksiä on aina enemmään kuin vastauksia, eivätkä nekään usein tyydytä. Tämä oli vanha runo uudessa uskossa tehtävää varten.
Runoissa käytetään kai aika usein onomatopoeettista kieltä, tuulihan selvästi kuiskii tietyllä tavalla jotakin (joskus).
On se tuulen yli käynti jo aika kliseinen juttu, mutta se on niin hyvä alluusio, että ei (laiskurina) voinut tässä olla käyttämättä (ja nurmi/keto vielä lisäsi kliseisyyttä). Tietysti alluusiot eivät toimi jos niitä ei tunnisteta, joten jonkinasteinen tuttuus on ainakin oletettava lukijalle. Tunnistamaton viittaus tuhoaan runon tai ainakin muuttaa sen merkityksen täysin. Mutta lukijahan on aina pomo viime kädessä;)
Raamattu on oiva lähde, se on vieläkin monille tuttu ja siinä on sanottu ja ajateltu jo kaikki. Ja mytologia muutenkin lähteenä tietysti:) Hups, tulipa pitkät selitykset!
kaunis, kylmät väreet alkoivat juosta selässä tuosta
"Katso
jo tuulessa
alkavat tanssinsa
valkoiset liljat"
kohdasta. ^^ tyhmänä en tietenkään tunnistanut raamatunlauseita mutta eka säkeistö kuulosti hyvin kliseiseltä ja meinasin jo kysyä olisiko siitä olemassa vähemmän pahvimainen versio..
ill., kiitos kommentista. Tarkastin vanhemman version ja se on yhtä kliseinen mutta huonompi, joten siitä ei ole apua. Olisi ehkä ollut parempi kirjoittaa kokonaan uusi juttu eikä yrittää parannella vanhaa, mutta minkäs teet laiskuudelle:)
Ihana, eeppinen, huumaava muisto.
Kiitos Suojakänni, ja kippis.
Myös tämä oli yksi niistä runoista, jotka ottivat silmään juuri tänä aamuna. Puhdasta, kaunista.
Kiitos teltta-keskellä-merta, toivottavasti jaksat kirjoitella omia runojasi lisää, alku näyttää hienolta.
Lähetä kommentti