nuku rauhassa, levoton sielu,
lepata olemattomuudessasi
toiveista kudotussa
ja unista
ja ajatuksen häilyvästä liekistä
joka voi kasvaa vuoriksi
ja siirrellä niitä ja vilkaista
taivaanrannan taakse
rakasta arkeasi, levoton sielu,
kuin lapsuuden kevättä
ja nuoruuden suvea
ja syksyäsi
ennen kuin talvi pudottaa
viimeisen hapertuneen
lehtesi
Tämä oli runotorstain (38. haasteen) inspiroima, mutta ei oikein sittenkään sopinut sen teemaan.
9 kommenttia:
Liekki tai leikki, varmasti voimallinen.
Pudottaa lehtensä vai lehtesi?
Hyvä runo.
Leikki tai liekki, kumpikin sopii siihen, vaikka ajattelin ehka, ett' ajatuksella olisi hailyva liekki.
Tarkoitus oli, ett' lehti putoaa levottomasta sielusta, jota puhuttelin sinuna.
Kiitos kommenteista.
Kaunis, kaunis runo!
kiitos kommentista, cleome!
Sattumalta löysin tämän blogin ja täytyy vain ihailla tätä tekstiä.
Kiitos kommentista, Tuntematon, toivottavasti vierailet toistekin.
Nämä ovat hyviä. Luin vanhempiakin. Kiitos.
Kiitos kun kävit ja jätit vielä merkkisikin.
Lähetä kommentti