Satulinnani
loisti kirkkaana sinisillä vuorilla
punahehkuisena
sylinpehmein seinin
Meren utuisilla vuorilla
Sitten kuulen,
suolainen tuuli puhuu,
ja näen,
vaahtopäiset ratsastajat huojuttavat aaltoja
Ja kutsuvat huudot
kaikuina ajan takaa unen rajoilta
utuiselta Mereltä
En unohtanut teitä
alkuöitteni unet
ja päivieni
pelkäsin Merta
2 kommenttia:
Huh, huh, kaunista on runojesi kulku.
Kiitos kun luit tämänkin.
Lähetä kommentti