Minä etsin totuutta takaani
ei näy siellä
sinisessä hämärässä
onnuttujen sinisten ajatusten seassa
eikä unien vaaleanpunaisilla untuvilla
tomupilvillä
Se on tuossa edessäni
tunnen sen jo kutittavan kynsiäni
ei näy vielä
huomispäivien usvassa
eikä ajan huikean matalalla vuorella
vaikka sille kiipeänkin ahneesti
kuin silmitön mato
mädäntyvään omenaan.
Inspiraatio tälle siniselle runolle tuli Runotorstaista (37. haaste), tämän viikon kannustimena oli sana sininen.
5 kommenttia:
Upea on tämäkin sanasta sininen alkunsa saanut runo.Taitavasti kirjoitettua - luo ulottuvuuksia.
Kiitos palautteesta, Tuntematon, "sininen" inspiroi tavallista enemmän, jo ennakoivastikin, niin kuin tuossa alla, runossa Satulinna , näkyy. Siihen tosin alku-inspis tuli yhdestä Edith Södergranin runosta, nimeltä Satulinnani kokoelmasta Levottomia unia: runoja vuodelta 1929 (suom. Uuno Kailas). Koko teksti näkyy täällä.
Hyvä runo.
Onko totuus edessäkään? Olen alkanut uskoa, että totuus on sivuilla.
Aika on tosiaan vaikeasti ymmärrettävissä niin kuin kai totuuskin.
Ehkä aika ei olekaan jana vaan kuin lammikko, jossa kellumme kuin sikiö lapsivedessä ikuisessa nyt-hetkessä:)
Hehee. Hyvä metafora, vaikka en tarkoittanut yllyttää liialliseen olemassaolon analysointiin.
Olen yrittänyt päinvastoin lopettaa liian analysoinnin ja nähdä asiat yksinkertaisina. Siinä yrityksessäni olen huomannut, että vastaukset eivät "tule", ne pikemminkin "ovat", ja ne näkee kun lakkaa yrittämästä liikaa. Siksi ajattelen totuuden olevan sivuilla.
Lähetä kommentti