kaukaisuudessa
kutsuvat valkoiset linnut
ja kirkastuvat vielä
purppurapilvet
taivaan rannalta
aurinkosi suutelee
iholleni suolaisen vanan,
hämärän unta
perillä
sataman suojassa
aaltojen tanssi –
sekoittuu ruosteisiin unelmiini
***
Runotorstain inspiroima, 47. haaste, kuvainspiraatio: vanha laiva satamassa. Valmistui tosin liian myöhään. Elämäni tarina:)
4 kommenttia:
Vai elämäsi tarina:) pääasia lienee, että satama löytyy, kuten runossasi kauniisti kerrot.
Tämä tarina oli kyllä niin viikonmyöhässäväkisinpuristettu, että vieläkin pyörryttää. Mutta kun kerran valmistu niin olokoon täällä. Kiitos kommentista, SusuPetal.
Tämä oli kyllä todella hieno runo, ei tahdo oikein löytää sanoja kommentointiin. Valkoinen ja purppura sekä lopussa ruoste punaisellaan värittävät runosta puhkeavia mielikuvia.
Mukava kun sai puhutella lukijaa, hyvä Teltantekijä, vai pitäisikö kutsua pelkäksi Teltaksi:)
Lähetä kommentti