päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen
aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat
ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä
Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta
7 kommenttia:
Peili on lahjomaton, luotettava, suora ja jopa ystävä, kun hyväksyy rehellisyyden.
Onneksi tulemme harvoin valmiiksi.
Hyvin rakennettu runo, tykkäsin.
Niin, illalla me jo alamme muistuttaa heijastustamme, vai . . ?
Hienosti kokoonpantu elämän kulku. "Naamiottomat vastaukset" - totuus
Minä tykkäsin tästä runosta. Totuutta on aika hankala katsoa silmästä silmään.
"totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat"
ironiaa. satiiria. pastissia. kritiikkiä. upottavaa. osuvaa. löytävää. ahdistavaa, mutta henkeä, antavaa.
Upea runo! Löi minut ällikällä, käänsi ajatukseni päälaelleen. En osaa edes juuri nyt tarkemmin analysoida tai miettiä, mistä pidin eniten. Taidokasta sanankäyttöä. Kiitos!
Nuo "naamiottomat vastaukset" tuntuvat totuuden paikalta, vaikka ne vain välähtävät peilissä.
Kiitos kaikille kommenteista. Olen juuri heräämässä talviunesta niin kuin karhu: nälkäisenä ja otsa syvillä kurtuilla!
Lähetä kommentti