30.11.06

Peilipeli

päivä päivältä
muistuttaa itseään
entistä vähemmän
tänä aamuna peilissä
joku, raskassilmäinen,
oli ottanut sielun sisälleen

aamu aamulta
toiveiden naamio havahtuu
kevein keväänsilmin
varomattomin kysymyksin:
totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat

ilta illalta
muistuttaa itseään
entistä enemmän
ja julkeina aamuina
peilissä välähtävät
naamiottomat vastaukset
lähes valmiista elämästä

Inspiraatio tälle peilirunolle tuli Runotorstaista (27. haaste) tämän viikon kannustimena oli pätkä Juice Leskisen runoutta

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Peili on lahjomaton, luotettava, suora ja jopa ystävä, kun hyväksyy rehellisyyden.
Onneksi tulemme harvoin valmiiksi.
Hyvin rakennettu runo, tykkäsin.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, illalla me jo alamme muistuttaa heijastustamme, vai . . ?
Hienosti kokoonpantu elämän kulku. "Naamiottomat vastaukset" - totuus

Anonyymi kirjoitti...

Minä tykkäsin tästä runosta. Totuutta on aika hankala katsoa silmästä silmään.

Anonyymi kirjoitti...

"totuus, ilo, onni?
Elämän kärkkäät käärinliinat"

ironiaa. satiiria. pastissia. kritiikkiä. upottavaa. osuvaa. löytävää. ahdistavaa, mutta henkeä, antavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Upea runo! Löi minut ällikällä, käänsi ajatukseni päälaelleen. En osaa edes juuri nyt tarkemmin analysoida tai miettiä, mistä pidin eniten. Taidokasta sanankäyttöä. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Nuo "naamiottomat vastaukset" tuntuvat totuuden paikalta, vaikka ne vain välähtävät peilissä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista. Olen juuri heräämässä talviunesta niin kuin karhu: nälkäisenä ja otsa syvillä kurtuilla!