***
känsäisetkin kädet
muistavat jokaisen hyväilyn
ja takapuolen kaaren
ja tiukatkin huulet
kaikki suudellut varpaat
ja vatsojen kummut
ja ilosilmät
katseiden hipaisut
kirjahyllyjen väleissä
jalat
jokaisen kävellyn ruusupolun
ja kosketukset pöytien alla
vaikka itse
kangistuisi,
taipumattomaksi
niin on elämällä
lempeä jalkapuu
***
2 kommenttia:
Hieno on tämäkin runo. Olen viettänyt tässä pitkän tovin lueskellen läpi kaikki nämä runosi ja upeaa teksitä ovat. Iho muistaa kaiken, sormenpäät, katse. Ehkä elämä onkin juuri se lempeä jalkapuu.
Elämä saattaa tosiaan olla "lempeä jalkapuu", tosin sitä ehkä pystyy katselemaan "sillä silmällä" todella vasta kuolinvuoteellaan, aikaisemmin jalkapuut tuntunevat ahdistavilta olivat kuinka "lempeitä" vain:)
Lähetä kommentti