***
ja rakasta minua
sitä varten minä sanoin: kyllä
suostuin
siivoamaa ja
tekemään lapsesi
kaivoin juureni sinuun
siksi
katsoin ihaillen
kun lausuit, ikuisia
ajatuksiasi, etsit
itseäsi
että rakastaisit
ja rakkaus on kulutettava loppuun
erehtyminen on vaikeaa,
mutta paluu on alkua—ei tappio,
jokainen risteys on voitettava,
juuret katkaistava
voidakseen lentää
muistan
ensimmäistä hetkeä—
kipu jatkuu
***
2 kommenttia:
Runoäänesi on melko mitäänsanomaton ja tavallinen. Kieli eikä ajatus yllätä. Mutta kyllä noissa varmaankin mahdolisuuksia on, jos se puuttuva palanen löytyy. Sellaisia ajatuksia itselleni tuli.
Kiitos käynistä ja kommentista, kepeys, opetteluahan tämä on, niin kuin elämä muutenkin.
Lähetä kommentti